Tervehdys taas. Kerronpa teille, että noitarouvat eli -neidit Rooke Vorrester, Lyyli-Lisbetti, Jenny Hjälpalite ja Kielo Saarinen saivat eilen uuden kodin. Nyt on Kettukiven noitafabriikin varasto melko tyhjä. On vain yksi luudaton noita ja yksi irtopää. Ja mummolla ompelemisesta kipeät sormenpäät. Tässäpä akkojen lentonäytökset ennen kuin muuttivat uuteen kotiinsa.
Jenny Hjälpalite lentää Imovane-pinssi rinnassaan ja keltainen Finellin kahvipannu luudassa keikkuen
Rooke Vorrester liitää tässä jo tukka hulmuten kohti Paukarlahtea. Lyyli-Lisbetin hameessa lukee: Työ rauhainen mulle tuo. Musta kissa oli kuvanottohetkellä vielä karkuteillä (ompelukorissa), mutta löytyi ennen kuin Lyyli-Lisbetti muutti Kallavedelle.
Kielo Saarinen pääsi nimensä mukaiseen kotiin kissa mukanaan.
Kettukiven pihalla käy vilske. Mustarastaat, kaksi neitiä ja kolme herraa, nokkivat uutterasti maahan pudonneita siemeniä. Rouvat jopa hiukan pörhistelevät toisilleen. Oliskohan puolisosta jo käyty keskustelua? Pienimmän pihakoivun pesäpöntössä on ilmiselvästi näyttö meneillään. Tinttipariskunta käy vuorotellen pöntössä toisen odottaessa oksalla. Herra Tinttinen näyttäisi kyselevän siipaltaan, että olisko tämä pönttö kenties rouvan mieleen, vai lennetäänkö seuraavalle pöntölle. Pesäpuuhia, pesäpuuhia . . .
Oravat ovat useana aamuna herättäneet kiipeilemällä pitkin mökin ulkoseiniä. Ehkä niitä harmittaa, kun huopakatto on vaihtunut peltikatoksi, eikä siellä oravan kynnet pidä. Olisihan korkealta katonharjalta mukava katsella sopivaa pesäpaikkaa. Kevättä on mielessä niilläkin. Pesäpuuhia, pesäpuuhia . . .
Pappa on vieraiden kanssa pilkkimässä. Viime talvena pilkkireikään putosi papan kännykkä. Saa nähdä tuleeko tänään ahvenia . . . vai kenties iso hauki, jonka mahasta kuuluu Nokian soittoääni. Onhan maailmassa ihmeempiäkin tapahtunut . . . niin kuin se yksi ikivanha juttu, josta ei tässä sen enempää:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti