Olen kasvattanut juuriani tänne Kettukivelle jo monen vuosikymmenen ajan. Pappa toi minut "pistokkaana", kun omat juureni lapsuuden maisemiin olivat pikku hiljaa vuosi vuodelta kuivuneet. Nyt niistä juuren hapsuista on jäljellä vain pienen pieniä säikeitä. Niin pieniä, että niiden juurtuminen ei enää onnistuisi, vaikka asialla olisi kuninkaiden puutarhuri.
Tänne Kettukivelle ovat juureni kasvaneet, täällä on kotini, tänne olen juurtunut. Voin muistella ja ajatella lapsuuden maisemia, niitä pitkiä suoria ja suon laitoja. Voin kulkea silloin tällöin kylätietä ja pysähtyäkin, mutta mikään ei enää sido minua siihen maisemaan. Vai sitooko sittenkin, koskapa unissani palaan yö toisensa jälkeen lapsuusmaisemiin. Näen ja koen, että kaikki on muuttunut, mutta kuitenkin itsepäisesti haen jotain tuttua. Maisemaa, tunnelmaa, muistoa, jotakin, joka toisi kodin ja oman äidin hetkeksi takaisin lähelleni.
Viime yönä etsin lähdettä sankan kuusikon keskeltä. Sieltä isäni haki raikasta vettä pullopuolukoilleen. Siellä oli yksinkertainen tuohilippi, josta saattoi hörpätä janoonsa kristallin kirkasta vettä. Parhaat mustikkamaat olivat juuri tuon lähteen ympärillä. Ikiaikojen aikainen polku kulki lähteen ohi. Sitä polkua olivat edeltävät sukupolvet talsineet kulkiessaan kylästä ja pitäjästä toiseen. Lähteellä oli hyvä pysähtyä, virkistyä ja lepuuttaa jalkoja.
Unessa lähde löytyi, vaikka metsä oli muuttunut. Yhtäkkiä näin tutun polun ja näin lähteen. Polku vietti edelleen loivaa rinnettä ylös, ja lähde oli mäen alla entisellä paikallaan. Näin kuinka vesi pulputti lähteen pohjalta ja vesi valui pienenä purona läpi syvän vihreän sammaleen. Olin onnellinen, vaikka lähde ja sen ympäristö oli kaivautunut syvälle ikään kuin se olisi tehnyt uuden uoman. Kuitenkin tiesin, että tämä se on, tämä on minun oman mustikkametsäni lähde.
Olen usein miettinyt tätä vanhaa polkua ja sanonutkin papalle, että haluaisin käydä sen kesällä etsimässä, sen polun ja sen vanhan lähteen. Ottaisin vettä pulloon ja säilöisin siihen syksyllä pullopuolukoita. Metsät on kaadettu ja polun löytäminen on epävarmaa, mutta kuitenkin haluaisin yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti