No ei se nyt paha ole, en minä sitä sano,
mut kovin se pitää jöötä.
Nousee itse aamulla kahdeksan aikaan,
no hän on terve, nouskoon vaan,
mutta se tahtoo ajaa minutkin ylös.
Kun näkee, että olen vähänkin hereillä,
rupeaa puhumaan "Eiköhän nousta välillä,
saadaan pedata ja pukea, pääsee sitten takaisin
pitkälleen."
Minä kun valvon iltayöstä niin aamulla saisin unta,
sitä se ei ymmärrä,
joskus tuntuu vaikka en koko päivänä nousis ja pukis
jäisin kerran siihen, arkipäivänä,
mut eikös,
aina se sanoo "Täytyy meidän koettaa olla vähän
arvokkaampia,
ollaan näin vanhoja",
minä sanoin kerran "Siinäkös on ihmisen arvo,
ettei ikänään saa tehdä niin kuin tahtoo,
vaikka olisi kuinka vanha ja väsyksissä ja kipeä",
niin se tuli hiljaseks eikä puhunut mitään.
Maila Pylkkönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti