Kurren Ipatti.

Lumihiutaleita hiljalleen,
sataa maahan lumivalkoiseen,
syksyn keltalehdet peittäen,
heittäen pois.

Syksy on kaukana takanapäin ja kevättä odotellaan. Mutta lunta vaan sataa. Eilen oli Matinpäivä. Vanhat sanoivat, että Matti kutsuu seinustalle. Matinpäivä oli siis ensimmäinen kevätpäivä. 

Aurinko jos paistaisi, niin talon seinustalla olisi jo lämmintä. Tuleehan se kevät kunhan ehtii. Ja ne kauniit aurinkoiset päivät. Nyt lumi kietoo luonnon vielä pehmeään lumiharsoon.

Matinpäivänä talven selkä taittuu ja karhu kääntää kylkeä. Karhun pesässä on lämmintä, mikäpä siellä on kylkeä kääntää. Ei tiedä karhu mitään tämän maailman murheista. Siellä vain köllöttelee pesässään ja kömpii sitten keväällä ulos auringonpaisteeseen, hieraisee silmiään ja ihmettelee hyviä unenlahjojaan. Sitten se kyykistyy ja päästää sen kuuluisan pihkatappinsa ja suuntaa kohti uutta kesää. Ihmiset se haistaa jo pitkien matkojen päästä ja kiertää kaukaa jokaisen kaksijalkaisen. Kai me haistaan niin yököttäviltä, että ei karhukaan halua tehdä lähempää tuttavuutta. Ja hyvä niin. Ei Kettukiven mummokaan tykkäisi joutua marja- eli sienimetsässä liikkuessaan nokitusten karhun kanssa. Siinä saattaisi tulla pupu pöksyyn tai siis ne löysät . . .

Tässä kuva Kettukiven Kurresta. Näyttää ihan kuin Kurre olisi ottamassa kuvaa tai ehkä se vain naputtelee Ipattiaan:)

Laitanpa tähän vielä kuvan Kettumummon talvisesta kulkupelistä. Ei se ole tämän eikä ihan viime vuodenkaan mallia, mutta hyvin kulkee . . .