torstai 11. helmikuuta 2016

Radaltaan nyrjähtänyt

Pari päivää sitten, aamupäivää se oli, kun käännettiin tuasiisa auton keula kohti sivistystä. Sivistyksen sanotaan asuvan kaupunkipaikoissa. Ja täällä maalla on maalaisjärkeä. Eikö lie vaakakupit tasoissa, niinku fifty fifty, meillä järkee, heillä ns. sivistystä. Tai toisin päin . . . tai molemmilla molempia. Sovitaan niin!

Ensimmäiseksi piti hiekottaa pihamaata rappusten edestä, että päästiin autoon asti ehjin luin. Pappa luisteli jo aamulla varhain reinot jalassa liiterille, vaikka olen kerran jos toisenkin pelotellut ystäväperheen isännän kohtalolla. Eli liukastumisella ja siitä seuranneella kallonmurtumalla. Mutta, kun ne reinot on niin helepot ja sukkelat sujauttaa jalkaan. Toisaalta siinähän sitä liukastellessa tasapainokin harjaantuu . . . Enpä itekkään kehu omalla kenkävalinnallani. Melkeinpä ensi askeleilla, siellä sivistyksen parissa, oli nilikat märkinä. Nimittäin oli sen verran vettä ja hyyhmää joka paikassa. 

Vanha kansa sanoi, että helmikuun suoja (sää) on puutteen tuoja. Ei siis hyvältä näytä tämän ennustuksen mukaan tuleva kesä ja kesän kasvattama sato. Onkohan maapallo jotenkin nyrjähtänyt raiteiltaan, kun helmikuussa sattaa lottuuttaa vettä? Just nyt, kun pitäis olla pakkaset ja mitä parhaimmat matikankututuiskut. Matikka se nimittäin kutee juuri tuiskulla. 

Vaan sitäpä tässä jään miettimään, että mistä se matikka tietää jään alla asuessaan, että paksun jään päällä tuulee ja tuiskuttaa. Että minkälainen tutka tai navigaattori tai jokin muu sensoroiva elin sillä matikalla on. Siinäpä olis tieteelle tutkittavaa. Kettumummo tarjoaa tämän tutkimusvinkin ihan ilmatteeks tiedemiehelle eli -naiselle. Olokeetten hyvä vuan. 

Sen suu napsaa, jonka jalka kapsaa. Setämies, käypi muuten jo yheksättäkymmentä, hän se on varsinainen matikanpyytäjä. Sillä on ihan se tietty ja varma paikka Iismerellä mihin matikanpyyvyksensä laskee. Perimätietona saatu tämä ottipaikka. Tietty askelmäärä Matikkakiveltä läheistä luotoa kohti. Siihen setämies sytee katiskanmentävän reijän ja kohta on matikat satimessa. Onneksi hän on kertonut perityn tietonsa Kettukiven papalle. Saa nähdä kiinnostuuko joku meidän omista ketunpennuista ottamaan vastaan ja siirtämään tiedon tuleville sukupolville. Aika näyttää tämänkin asian. 

No, siitä toissapäivän kaupunkireissusta. Hyvin suunniteltu on jo puoliks tehty. Vanha viisaus tuli tuasiisa toteen näytetyksi. Muistilista, se se on päänlahotustautia potevan paras ystävä. Sitä kun täyttää heti, kun toimitettava asia muistuu mieleen, niin reissulle lähtiessä on lista valmiina. Ainoa vaatimus on, että toimii heti eikä viijestoista päivä, eli ottaa kynän kauniiseen kätteensä ja kirjottaa listalle het kun asia juohtuu mieleen. Siinä on sitten listalla kauppa-asiat, apteekkiasiat, kirjaston kirjojen palautukset ja sopivasti kahvittelut ystävien luona. Sitten kun vielä muistaa asioille lähtiessä kopata muistilistan mukaansa . . .

Niin vierähti sujuvasti päivä, iltapäivä ja illaksi sitten ennätettiin vielä harrastusten pariin. Minä akvarelliin ja pappa puukkoja takomaan. Samassa loskakelissä ajettiin myöhään illalla kotia kohti. Paras matka se on aina se kotimatka.

                                                     Sipuleita ystäville



2 kommenttia:

  1. Lataa puhelimeen sellanen muistilappu appsi. Ei tarvihe kynää ehtiä eikä jää muistilappu kotiin. Se on kätevä! Jaakolta terkut! T. Nro. 3.

    VastaaPoista
  2. Niinku muistais sitten ottaa sen puhelimen mukaan. Kun sekin tuppaa unohtumaan . . .

    VastaaPoista