Kolottaa olkapäitä, vetää lonkasta, vihloo selästä, niska on jumissa, ranteita särkee, huimaa ylösnoustessa, närästää, mahassa kiertää, uni on katkonaista, vaikka sänky vetää puoleensa jo alkuillasta, päätä särkee ja veetuttaa.
Kyllä minä nyt ymmärrän, miksi eräs vanhan rouva halusi täkin päälle vielä villaisen filtin ja miksi hän halusi, että hapsut käännettiin pois päin. Lämpö suorastaan hellii särkeviä olkapäitä ja viltin hapsut suussa tuntuvat tosi inhottavilta, ne suorastaan yököttävät. Nyt tajuan senkin miksi toinen rouva halusi mennä nukkumaan villatakki päällä ja villasukat jalassa. Ah, sitä ihanaa lämmintä pesää, mihin iltaisin kaivaudun usein juuri villatakki päällä, mutta aina villasukat jalassa. Lämmin ei luita riko, sanoi vanhan kansa! Ymmärrän myös miksi niin harvalle maistui juotavat illan viimeisinä tunteina. Kulautapa mukillinen kahvia tunti ennen maatemenoa, niin seuraavana yönä kaksi kertaa yössä ei suinkaan tarkoita sitä samaa mitä nuorena.
Ymmärsin työvuosina miten tärkeää on kohdata ihminen aidosti omana yksilönään. Miten tärkeää on kuunnella, olla läsnä, selittää selkeä sanaisesti, olla tasapuolinen, hellä ja tarvittaessa luja ja johdonmukainen. Mikään näistä ei nosta kustannuksia. Jos arvot ja oma asennemaailma on kohdallaan, niin kaikki tuo onnistuu.
Veli riutuu terveyskeskuksen vuodeosastolla ja kertoo joka kerran tavatessamme miten hoitajat ovat onnistuneet siinä "aidossa kohtaamisessa". Ai, että hävettää, harmittaa ja suututtaa. Voiko vielä nykyaikana olla niin nurin kurista hoitokulttuuria? En ole uskoa korviani, ellen olisi itse omin silmin ollut joitakin kohtaamisia todistamassakin. Valitettavasti.
Onko todella niin vaikeaa olla ystävällinen, puhua kuin aikuinen aikuiselle, puhua selkeästi ja ymmärrettävillä sanoilla ja hoitaa hellin ottein? Jos näin on, niin kannattaa vaihtaa alaa. Hakeutua vaikka sellaiselle alalle, että voi vuorovaikuttaa esimerkiksi vain koneiden kanssa. Ne eivät tunne, niillä ei ole inhimillisiä toimintoja, eivätkä ne tunne kipua, jos niitä käännellään tai väännellään varomattomasti. Ne vain yksinkertaisesti lakkaavat toimimasta. Mutta ainahan rahalla saa uusia koneita . . .
Muutama päivä sitten veljeni suuhun kipattiin lääkekiposta resoribletti (= suussa sulava lääke ) foliosuojuksineen päivineen. Eihän se millään mennyt suusta alas, eihän folio ole se sulava osuus, vaan se lääke siellä folion sisällä. Veli yritti imeskellä ja pyöritellä suussaan ja nielaistakin. Lopulta folioon pakattu lääke juuttui nieluun ja pahoinvoinnin seurauksena kaarimaljaan tyhjeni koko mahan sisältö. Hoitaja sentään ymmärsi tehdä sen vähimmän mitä osasi, eli pyytää anteeksi.
Jos hoito on jo nyt näin osaamatonta, niin mitä se on vuosien kuluttua? Siispä lisään iltarukoukseen vienon pyynnön toivoen, että rukous menee myös perille eikä jää humputtelemaan avaruuden loppumattomuuteen. Sillä juuri niin voi käydä, jos Yläkerran Isäntä käyttää epäluotettavaksi osoittautunutta Soneran verkkoa.
Luoja armahda joutumasta osaamattomien ja tunteettomien hoitajien käsiin, sillä he eivät todellakaan tiedä mitä he tekevät. Aamen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti