lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lankalauantaina

Tänään on hiljaisen viikon eli yhdeltä nimeltään piinaviikon viimeinen päivä. Viikko alkoi palmusunnuntaista ja nyt on edetty jo lankalauantaihin. Pääsiäisviikolla on perinteen mukaan vältetty raskaita töitä ja kaikenlaista turhaa meluamista ja rymyämistä. No, se on ainakin toteutunut. Ollaan puuhailtu kotiaskareita, eikä pappakaan ole pöllimetsässä ahertanut.  En ole ääntäni korottanut enkä muutenkaan myrynnyt. Eikä pappakaan!

Nimensä mukaisesti tänään pitäisi värjätä talven aikana kehrätyt langat kasveista tai sienistä tehdyissä keitoksissa. Mutta eipä ole Kettumummo rukkiaan hyrisyttänyt. Siellä se on aitassa monen muun käytöstä poistetun tavaran seassa. Osaisin kyllä kehrätä, nuorena opeteltu taito sekin. Lankojen värjääminenkin onnistuisi, jos oikein asiaan paneutuisi. 

Ennen vanhaan, silloin "vanhoina hyvinä aikoina", kun ei ollut töllötintä, kännyköitä, äsposteja, ipatista nyt puhumattakaan, silloin oli kädentaidot kunniassaan. Illat ja vapaa-ajat tehtiin erilaisia puhdetöitä. Kehrättiin villoja ja pellavia, kudottiin kankaita, neulottiin sukkia. Miehet tekivät rekiä, mertoja, pärevakkoja ja korjasivat valjaita tai verkkoja. 

Naisen piti osata pitää huolta koko perheen vaatteista, ruokahuollosta, karjasta ja kodista. Miehet tekivät raskaimpia töitä metsissä ja pelloilla. Lapset oppivat pienestä pitäen työhön ja vastuuseen. Näin siis niissä perhekunnissa, missä ei kärsitty puutteesta ja kaikenlaisesta köyhyydestä.

Köyhän osa on ollut aina se kaikkein huonoin. Kukapa olisi valinnut vapaaehtoisesti köyhyyden, ehkä joku uskonnollista syistä. Sanotaan jopa, että suomalainen sisu on syntynyt köyhyydestä. Köyhä ja vähäosainen ihminen on joutunut kamppailemaan olemassaolostaan niin ankarasti, että on siitä sisuuntunut. 

Nykyajan köyhiä ovat pienituloiset palkansaajat, pienimmillä eläkkeillä kitkuttelevat eläkeläiset, kaikkien tukien saavuttamattomiin pudonneet ihmiset, jotka ainoana perintönään ovat saattaneet saada vain sen köyhyyden. 

Näitä ajatuksia tänään kirjoitteli Kettumummo ylpeänä ja kiitollisena isovanhempiensa työstä ja aatteesta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti