Kyllä minä vaan edelleen niin kauheasti ihmettelen. Minä en kerta kaikkiaan jaksa lakata ihmettelemästä. Että huh huh. Vapaanlehmän välipalat. Niitä mainostetaan telkkarissa. Saan oikein sätkyn aina kun sellainen mainos porautuu verkkokalvoilleni.
Vapaa lehmä? Kyllä minä sen ymmärrän, että metsän eläimet ovat vapaita tai ilmojen halki lentävät siivekkäät ovat vapaita kuin taivaan linnut. Tai maatilan poikamiesisäntä tai -emäntä. Hän varsinkin voi olla villi ja vapaa. Mutta miten ihmeessä lehmä on vapaa? Eihän se lehmä pärjää luonnossa vapaana. Mistä se saa ruokansa, kun lumi peittää niityt ja viljapeltojen sänget. Miten se saadaan lypsettyä, ja miten se maito saadaan meijeriin, että siitä vapaanlehmänmaidosta päästään valmistamaan välipaloja? Juokseeko se emäntä eli isäntä lypsyämpärin ja jakkaran kanssa pitkin metsiä ja kankaita ja huutelee, että prui prui lypsylle?
Nyt just pätkähti päähän eli siis muistin, että tämä sama asia on jo ainakin kerran aikaisemmin askarruttanut mieltä siinä määrin, että se askarruttaminen on pitänyt naputella lokiin ja lähettää humputtelemaan näkymättömiä lankoja pitkin aiheesta kiinnostuneiden seuraajien luettavaksi. Tätä se päänlahotustauti teettää . . .
Anteeksi nyt, kun taas tällä samalla asialla teitä vaivaan. Mutta kun, mutta kun. Sitä saattaa tapahtua, että vanhenevan naisimmeisen ajatus joskus jumittuu siihen yhteen ja sammaan asiaan . . . enkä nyt tarkoita sitä mitä joku viäräleuka tietenkin arvuuttelloo . . . pysytään siis edelleen yläpään asioissa. Puhutaan vaikka huonosta muistista tai jostain, mutta ei vahingossakaan johdatella juttua alaosaston tienoille. Nyt se ajatus siis jumittui vapaan lehmän olemassaoloon.
Niin, siis vanha naisimmeinen saa ihan itekseen omassa mielessään pohtia ja ihmetellä nykyajan kotkotuksia. Niin kuin nyt esimerkiksi nämä vapaat lehmät. Siinä se on mainosmies keksinyt uuden tavan yhdistää lehmä johonkin aivan uuteen yhteyteen, siis vapauteen. Ei pojat ei, eikä tytötkään! Ei lehmä koskaan ole vapaa. Se aina tavalla jos toisella ihmisen vallan alaisena. Vapaita lehmiä kait tavataan vain Intiassa. Maassa, johon en suurin surminkaan pistäisi nokkaani tai edes vasemman jalan ukkovarpaan kynttä.
Kadotin juttuni punaisen langan eli juonen. Sinne juoksi intialaisen lehmän perässä jonnekin tavoittamattomiin. Mainostakoon mainosmies minun puolestani vapaita lehmiä, vaikka minä yksilönä en siihen humpuukiin uskokaan. Minä uskon, että navetassa tai pihatossa ihmisen hellässä hoidossa hyvin ruokittuna ja harjattuna lehmä voi elää onnellisen elämän kunnes eläinkuljetusauto sen viimeisenä päivä on hakeva ja kuljettava lehmien ikuisille vihreille niityille . . . käyskentelemään vihdoinkin täysin vapaana lehmänä.
Piste! Ja hyvää viikonloppua:)
Piste! Ja hyvää viikonloppua:)
Taidankin tästä lähteä omille lehmipoluilleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti