Se on taas suoritettu se pari kertaa viikossa toistuva meditaatiotunti. Vain minä ja mun ajatukset . . . ja imuri ja karkuun pyrkivät villakoirat. Villakoiranhäätösessioksikin sitä askaretta voisi ehkä nimittää. Pappa oli viisas ja asteli rantaan venettä tervaamaan. Se jo tietää vaimonsa otsarypyistä sen milloin kannattaa väistyä. Minun, imurin ja ajatusteni jalkoihin ei kannata jäädä pyörimään. Viisas tuo pappa.
Imurilla pyydystetyt villakoirat, nuo onnekseen täysin elottomat harmitukset, ovat nyt pölypussin kätköissä ja voin istua hetkeksi kirjoittamaan.
Tällä kertaa ei imurointimeditaatio tuonut mieleen mitään erikoisempia ajatuksia tai ideoita. Ja hyvä niin. Joskus ideakoppa täyttyy uusista ajatuksiin juolahteneista jutuista niin kukkuroilleen, että jotkut oikeasti toteuttamiskelpoiset oivallukset pursuvat yli, putoavat kyydistä ja unohtuvat. Ei se oikeastaan mitään haittaa. Kopasta pudonneet ideat saattavat joskus päivien tai viikkojen päästä putkahtaa taas mieleen ja tuntuvat jälleen ihan uutukaisilta. Sitä se päänlahotustauti teettää. Mutta ei harmitella sitä tautia nyt, harmitellaan vaikka huomenna, jos silloinkaan . . . jos muistetaan.
Pappa kuuli tänään ensi kerran peipon äänen. Vanha kansa lorutteli, että kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Ehkä tämä piti paikkansa silloin "vanhoina hyvinä aikoina". Nyt maailmaa runtelee kaikenmaailman saasteet, ilmaston lämpenemiset, isikset, hamaset ja vataset. On siinä maapallolla kestämistä.
Voi olla, että vanhan kansan loru ei pidä tänä keväänä paikkaansa. Parin viikon päästä on tuskin kesä, mutta joka tapauksessa ollaan lähempänä kesää. Saa nähdä sitten mille viikolle ensi kesä sitten sattuu . . . Yksi juttu vielä! Kettukivellä on vieraillut muitakin kuin siivekkäitä. Nimittäin pieni ja vikkelä lumikko.
Ensin lintulaudan alla näytti olevan vain lunta ja laudalta pudonneita siementen kuoria, mutta sitten jotain liikahti. Siellähän oli pieni valkoinen eläin. Musta silmäpari ja kuonon pää vilahtelivat ensin tuolla ja hetkessä toisessa paikassa ja kolmannessa. Kuin eläin olisi ollut monessa paikassa yhtä aikaa. On se tosi vikkelä tyyppi tää lumikko.
Lumikon vierailu kesti hetken, mutta pappa ennätti kuitenkin saada otuksen filmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti