sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Mummoa laulattaa

Meillä on täällä Pikku-Jaakko vieraana. Hän pirteä ja nauravainen ja tietää mitä tahtoo, vaikka ikää on vasta viis ja puoli kuukautta. Häntä pitää hyppyyttää, hänelle saa leperrellä vauvojen kieltä, häntä saa myös keinuttaa ja hyssyttää.

Eilen illalla testattiin mummon ja papan hyssyttelytaitoa oikein viimesen päälle. Mummo lauleli;  tuu tuu tupakkarullat ja aa aa allin lapset . .  ei auttanut. Sitten vielä;  aa tuuli lasta, kissa tuli vastaan . . . no, Jaakko hiljeni noin nanosekunnin ajaksi. Kokeilipa mummo vielä; aa aa asipisi puu, allilla pillillä pumpumpum . . . seurasi hetken hiljaisuus ja . . . itku jatkui. Vielä muistui mummon mieleen; tuleppa ukko uunin päältä tervatukko käessä . . . ei hiljaisuutta. 

Sitten piti ottaa käyttöön viimeinen oljenkorsi: Porilaisten marssi. Sen kun lauloi oikeilla sanoilla pariin kertaan, niin kas, Jaakko nukahti mummon syliin. On se vaan niin ihmeellinen tuutulaulu, että ei toista sen veroista.  

Onkohan se jotenkin siirtynyt äidin geeneissä, tuo porilaisten marssi nääs. Jaakon äiti ja veljet lauloivat kyseistä marssia jo alle kouluikäisinä. Sitä lasten hoitotätikin ihmetteli, että miten noin pienet laulaa aikuisten laulua. Luuli kai meitä vanhempia yltiö isänmaallisiksi ja että meillä rallateltaisiin kyseistä laulua ihan alvariinsa.

Luulipa mitä luuli. Mummolla vain sattui olemaan tallessa vanha kouluaikainen laulukirja ja siitä sitten lauleli lastensa iloksi? kaiken maailman maakuntalaulut ja souda souda sinisorsat. Mutta kun lapsille oli kaikista mieluisin tuo porilaisten marssi, niin sitä sitten muita lauluja useammin. 

Toki ja onneksi lasten mieli muuttui ja avartunut maailmankuva antoi parempia ja enemmän lapselle sopivia lauluja. Niin kuin esimerkiksi Saku sammakko, Faaraon kissa ja tietenkin Vihanneslaulu:

Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi.
Pikkulanttu naurista potkaisi.

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me ihan kiltisti",
kasvikset yhdessä vakuutti!

Puutarhurin ovella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti