Taivaalta sataa

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimyllystä

"Jos sataa noita-akkoja 

ja hirveitä hirvenkakkoja 

ja kirveitä ja puukkoja 

saa silloin huuliin rakkoja, 

jos antaa suukkoja." (Säätiedotus)

 

Nyt kun katson ikkunasta, niin taivaalta sataa suuriakin suurempia lumihiutaleita. Ei sentään kirveitä eikä puukkoja niin kuin Kunnaksen runossa. Suurista lumihiutaleista sanotaan täällä Itä-Suomessa, että taivaalta sataa vanhoja akkoja helmat korvissa. Jalkaräteiksikin näitä märkiä nimitetään tai aanelosiksi. Kuvaavia nimityksiä. 

 

Kerran eräs suomenruotsalainen sanoi, että ruotsin kieli on huomattavasti köyhempää kuin suomen. Siitä ei löydy niin paljon asioita kuvaavia ja tunnelmia maalailevia sanoja kuin suomesta. En osaa tuohon ottaa sen enempää kantaa kuin sen, että ruotsin kielen opettelu ei just ollut se kiinnostavin aine kouluaikana. Johtuiko sitten opettajista vai pelkästään koululaisen asenteesta, sitä en nyt yhtäkkiä osaa sanoa. Ehkä kallistun sen asenteen suuntaan . . .

 
Oma ruotsin kielen taitoni rajoittuu yksinkertaisiin arkipäiväisyyksiin. Hiivaa osaan ostaa. Sen sain todistettua pari vuotta sitten, kun olin siskon luona Ruotsissa ja pullataikinatarpeita ostamassa. Työelämässä jouduin kyllä tilanteisiin, missä tarvitsin toista kotimaista. Ska vi mötas blodtrycket? Berätta, gör det ont någonstans? . . . ja loput viittomalla . . . ilmeillä, eleillä tai piirtämällä.

Taivaalta putoavat hiutaleet ovat jo pienentyneet. Ehkä vielä saadaan pääsiäislomalaisille joku aurinkoinenkin päivä. 

 

Kettukiven mummo ja pappa odottelee etelän suunnasta tulevia ketunpoikasiaan. Pappa jo paistaa kalaherkkuja. Ahti on siis jälleen ollut suosiollinen ja lahjoittanut verkkomiehille sopuisan saaliin vaivanpalkaksi. 

 

Kiitos Ahdille ja pikku vinkki, että alkais jo riittää tää kalojen määrä. Jos vielä parikin kuukautta popsitaan kalaruokia, niin kai meille suomut, evät ja kituset kasvaa kesään mennessä. Sittenpähän elelen kuin laiska ruutana, en evääni letkauta ja makkoon kuin lahna taasassa.