Mummo, siis minä, olin eilen illalla "viihteellä" eli työporukan mukana viinitilaristeilyllä. Olikin tosi mukava nähdä työkavereita. Ei yhtään ahdistanut, päin vastoin, ihan täyttä iloa koko reissu.
Ensin naatittiin maittava ateria m/s Queen R:llä. Ruoka oli hyvää, harmi vaan, että kannuvesi oli haaleaa ja ummehtuneen makuista. Tuli väistämättä mieleen, että kokki tai messityttö oli kaikessa kiireessään kauhaissut kannullisen Kallavettä. Heti vettä hörpätessäni jo kaduin, etten ottanut jotain muuta ruokajuomaksi. Päätin olla kuitenkin näennäisen tyytyväinen, että näillä mennään! Minkähän takia, nyt ihmettelen?
Siinä ruokaa nauttiessa ihailtiin maisemia. Laiva teki kierroksen Saaristokaupungissa ennen kuin rantautui viinitilan laituriin. Nähtiin monta aivan rannalle rakennettua rumaa uutta taloa. Ruma on nykyään sama kuin rahakas eli kallis eli tavalliselle sukankuluttajalle saavuttamaton!
Rannoilla oli myös monta vanhaa kesämökkiä. Kesämökin rauha on tosin niillä seuduilla menetettyä omaisuutta. Ääniä kuuluu niin maalta kuin Kallamereltäkin, kulkijoita riittää. Eikä saunasta voi pulahtaa uimaan syntymäpuvussaan, aina pörrää lähettyvillä skoottereita, veneitä tai laivoja.
Toista se on meillä Kettukivellä! Vastarannalla ei asu ketään, lahdella näkyy joskus harvoin soutelijoita. Naapurit nyt vähän meluavat, mutta kaikkeen tottuu tietyssä määrin. Ihan niin kuin niihin härkälintuihin. Nekin rääkyvät, mutta kuuluvat ikään kuin maisemaan ja kesään. Mummokin voi hypätä laiturilta järveen kelteisillään eikä ablodeja kuulu! Mitä nyt vastarannalla puita kaatuu hyökyaallon seurauksena, mutta ei se haittaa, se on naapurin metsää:)
Ohoh, taisi tulla väärä kuva. Viinitila kuitenkin:)
Viinitilalla sitten isäntä opasti meitä oikein juurta jaksain miten viinilasia pidellään kädessä, miten viiniä keikutellaan lasissa, miten seurataan itkeekö viini, miten viiniä purskutellaan suussa ja hengitellään nenän kautta sisään ja ulos ja viedäänpä nenä ihan lasin sisään ja nuuhkaistaan. Hyvää tietoa kaikki, kuuluu varmaan siihen kategoriaan: Olen osaava eurooppalainen!
Ajattelin, että mitähän olisi tapahtunut, jos olisin alkanut nuuskimaan laivan kannuvettä. Olisinko aistinut antavan (rich), elinkaarensa huipulla olevan maun vai kenties harteikkaan (robust, heavy) eli maaperästä, siis tässä tapauksessa järvenpohjasta johtuvan maun? Olkoon koko vesijuttu. Oma moka, kun en tilannut lonkeroa tahikka siideriä!
Joka tapauksessa tosi hyvä reissu:) Tekisi mieli kutsua vastavuoroisesti koko työporukka tänne Kettukivelle. Pappa lämmittäisi saunan, minä laittaisin niin mielelläni hyvää ja maistuvaa ruokaa. Jotain herkullista oman puutarhan kesäkurpitsoista, pinaatista, mangoldista, Iismeren ahvenista ja pakkasesta löytyisi vielä viime kesän kanttarellejakin. Ja tarjoaisin puhtaista laseista raikasta ja kylmää kaivovettä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti