Lapsuus tuli mieleen, kun pujotin mansikoita heinään. Pieniä punaisia ja ihanalle tuoksuvia luonnon ihmeitä. Niitä kasvaa Kettukiven kukkapenkissä. Ei siis tarvitse mennä sen kauemmaksi. Jo monena päivänä olen saanut poimia niitä kämmenen kuppiin. Aina on nuuhkaistava metsämansikoiden ihanaa tuoksua. Se on yksi niistä tuoksuista, joita haluaisin talteen talven pimeitä iltoja varten. Yhdessä pullossa olisi vanamoiden tuoksua, toisessa kielojen ja sireenien. Pappaa varten olisi oma mesiangervon tuoksupullo. Se tuoksu on papan mielestä kaikista parhain:)
Vaan eipä onnistu tuoksujen pullottaminen. Ne on vain säilöttävä muistin sopukoihin ja sieltä sitten houkuteltava mielikuviin syksyn synkkinä iltoina. Purkkiin ja pulloihin sen sijaan voi säilöä kesän antimia hilloina ja mehuina. Tänään haetaan paikalliselta torilta laatikolliset mansikoita. Suurin osa pakastetaan, mutta muutama litra tehdään maistuvaksi mansikkahilloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti