Kesämuistoja

Saimme eilen vieraita. Eivät he tosin ole vieraita vieraita, vaan omaa perhettä, juuri pari päivää sitten vihitty tyttäremme, hänen tuore aviomiehensä ja kaksi mäyräkoiraa. Pikku koira Lulu ja vieläkin pienempi Pikkupikku Nami. Nämä hauvelit mennä huiskivat pitkin pihamaata ja heinikoita ja pistäytyvät välillä rantavedessä viilentämässä turkkejaan. 

Pikku ja Pikkupikku osaavat nauttia auringosta ja vapaudesta. Välillä he ilmaisevat olevansa ihan oikeita koiria haukahtelemalla naapurista kuuluville äänille. Aidan takana asuu kesäisin äänekästä porukkaa. Jo heidän normaali keskustelunsa on kovaäänistä, saati sitten, kun sanat sinkoilevat jomman kumman suuttuessa. Joskus oikein harmittaa, kun joutuu tahtomattaan kuuntelemaan heidän sanailuaan. Meidänkin tekisi papan kanssa mieli haukkua niin kuin Pikku ja Pikkupikku. Ehkä vielä jonain päivänä suustamme karkaa haukahdus:)

Pikkupikku

Muutama vuosikymmen sitten kylän elämänäänet kantautuivat tyynen järven pintaa pitkin. Vastarannalta kuului lehmien ammuntaa ja toiselta rannalta vasikoiden ja mullikoiden mölähtelyä.  Kuului maitotonkkien kolinaa, kun Anni-emäntä työnsi maitokärryjä niittypolkua pitkin. Salmen puolella hinaajat vetivät tukkinippuja. Joskus naapurin Pertti soitteli haitaria avonaisen vinni-ikkunan ääressä. Kivitaskut taksuttivat lehmäaitausten kiviraunioilla. Varpuset tsirkuttivat sireenipensaissa. Kottaraiset lentelivät peltojen ja laitumien yllä. Kesällä paistoi aurinko niin kuin juuri tänä päivänä. 

Kylä hiljeni hiljenemistään. Heinäseipäät hävisivät maisemasta. Pellot lyötiin pakettiin ja lehmät korkealaitaisiin eli teuraaksi. Lehmien myötä hävisivät kivitaskut, kottaraiset ja varpuset. Kivirauniot kasvoivat pajupuskia. Niityt ja pellot peittyivät kuusiin ja koivuihin. Koko kylän maisema muuttui sitä mukaa, kun valot sammuivat talojen ikkunoista ja äänet hiljenivät. 

Nyt viimeisistä ladon nurkissa säilyneistä heinäseipäistä rakennellaan aitoja ja pihapiirin koristeita. Liitereiden takana ruostuneet polkupyörätkin on kaivettu esille. Onneksi sentää naapurista kuuluu ääniä:)