Porvoossa

Pieni mehutahmakäsi kädessäsi, pienet sormet sormesi ympärillä. Olin jo unohtanut, miltä sellainen pieni käsi tuntuu. Ja sen miten paljon pienet jalat ottavat askeleita ja hyppyjä. Juuri, kun luulet, että nyt sitä mennään suorinta tietä puiston poikki, pienet jalat päättävätkin tehkä pompun oikeaan, toisen vasempaan ja kas, nyt mennäänkin toista reittiä. Ja miten paljon suu kertoo, vaikka kaikki kirjaimet eivät vielä löydykään. Kuinka hän on käynyt äidin kanssa lismassa ostoksilla, miten vihleä ukkeli näyttää, että nyt saa mennä, ja omassa kotona ollaan Vilonkalulla. Tämä on sitä ihanaa sanojen helinää mummon ja papan korville. 

Eilen oltiin Falgullan kotieläinpihalla. Siellä oli parasta pienen pieni maitolaituri ja sen portaat. Pihakeinussa keinuttelu oli sekin mukavaa ja pienet hiekkapolulta löytyneet kivet. Mummolla on vieläkin taskussa tallessa kolme pientä kiveä. Ne tyttö laittoi mummon käteen loistavin silmin. 

Muistui mieleen, kun melkein tasan kolmekymmentäkaksi vuotta sitten oltiin Tukholmassa. Tytön isä sieppasi kiven suuhunsa jostakin keskusta puistosta, eikä antanut sitä pois, päättäväinen kun oli. Kivi oli välillä suussa, välillä tiukasti pienessä nyrkissä. Sen mukana tuli ainakin maailman välkiluvun verran bakteereja, mutta poika säilyi hengissä ja pojan kiviaarre kulki mukana kotimaahan asti. 

Nähtiinhän kotieläinpihassa toki eläimiäkin. Niin kuin possu, joka oli istunut kuralätäkköön eikä ollut muistanut käydä pyllynpesulla. Oli myös lampaita paksussa turkissaan. Voi niitä ressukoita. Ne olivat aivan kuumuudesta läkähdyksissään. Kanahäkin kukkokin oli niin kuumissaan, että kellotteli hiekassa kyljellään. Vaivoin jaksoi pari kertaa kiekaista. Kuka sitä nyt helteellä viitsii, ei kukko kukonhommiaankaan:) Kanat kyllä nokkivat ahkerasti ja keräsivät kupunsa täyteen ruokaa. Kukko nääs vain kiekuu, mutta kanan pitää pyöräyttää muna päivässä. Tasan ei mene nallekarkit kanalassakaan:( 

Tänään käytiin sitten Porvoossa. Ensin tietenkin torilla herkkuhetki herneillä ja mansikoilla. Sitten Kaupunginpuiston Muumileikkipuistoon. Oli lämmintä, oli vilinää ja vilskettä ja aivan uusi leikkipuisto. Niin kuuma ilma, huh huh. Pappa jaksoi kulkea tytön mukana, antaa vauhtia ja auttaa liukumäen portaissa. Mummo istui penkillä puiden varjossa ja odotteli, että syke löytäisi taas oikean rytminsä. Löytyihän se sitten paluumatkalla autossa istuessa. 

Jos käytte lasten kanssa Porvoossa, kannattaa mennä Muumileikkipuistoon. Voi siihen tutustua ilman lapsiakin, mutta liukumäkeen saattaa juuttua kiinni aikuisen ahterinsa kanssa:)