Käytiin taas kaupunkireissulla. Tytär ja vävymies takapenkillä ja me papan kanssa edessä. Pappa kysyi lähtiessä, että haluaisinko olla kuskina. En halunnut. Liian kallis lasti kyydissä. . . Tai oli siihen joku muukin syy. En nyt vaan millään muista . . .
Meillä oli taas rutkasti asioita. Vakuutusyhtiössä, katsastuskonttorissa, korttelimuseon kahvilassa ja tietenkin torilla. Tärkeitä asioita kaikki. Etenkin se kahvittelu museon pihamaalla:) Ai niin, kävinhän minä taas verikokeissakin. Pitää olla tarkkana, ettei vaan veri pääse liian paksuksi tai löysäksi? Mustelmia muuten ilmaantuukin nyt tavallista herkemmin. No, huomenna se asia selviää.
Pappa kävi vielä kirjastosta hakemassa itselleen lukemista. Se mies se on muuten lukenut Heikki Turusen kirjat moneen kertaan, varmaan etu- ja takaperinkin. Ja minä en edes yhtä Heikin kirjaa ole päässyt loppuun saakka.
Nyt olisin halunnut Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa, mutta sitä teosta oli kuulemma ainakin yhdeksän jonottamassa. "Ehtoolehdot" tulivat tutuiksi työelämän aikana ja siinä sivussa kuolemakin. Tosin vain luonnollinen kuolema. En sattunut onneksi koskaan samaan työpaikkaan valelääkäreiden kanssa. Huh mikä helpotus, näin jälkikäteen ajatellessa!
Hankin kirjan vielä joskus, joko divarista tai sitten lainaksi kirjastosta. Syksyllä sitten, kun kaikki ahkerat ja työllistetyt menevät duuniin eikä heillä ole enää aikaa lukea dekkareita.
Vielä tuosta kaupunkireissusta. Pistäydyimme myös alatorilla ja nyt se tuli ihan omin silmin nähdyksi. Kyllä se Apajan katto vuotaa! Niin losotti vettä kuin vanha lehmä laitumella.
Meillä oli taas rutkasti asioita. Vakuutusyhtiössä, katsastuskonttorissa, korttelimuseon kahvilassa ja tietenkin torilla. Tärkeitä asioita kaikki. Etenkin se kahvittelu museon pihamaalla:) Ai niin, kävinhän minä taas verikokeissakin. Pitää olla tarkkana, ettei vaan veri pääse liian paksuksi tai löysäksi? Mustelmia muuten ilmaantuukin nyt tavallista herkemmin. No, huomenna se asia selviää.
Pappa kävi vielä kirjastosta hakemassa itselleen lukemista. Se mies se on muuten lukenut Heikki Turusen kirjat moneen kertaan, varmaan etu- ja takaperinkin. Ja minä en edes yhtä Heikin kirjaa ole päässyt loppuun saakka.
Nyt olisin halunnut Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa, mutta sitä teosta oli kuulemma ainakin yhdeksän jonottamassa. "Ehtoolehdot" tulivat tutuiksi työelämän aikana ja siinä sivussa kuolemakin. Tosin vain luonnollinen kuolema. En sattunut onneksi koskaan samaan työpaikkaan valelääkäreiden kanssa. Huh mikä helpotus, näin jälkikäteen ajatellessa!
Hankin kirjan vielä joskus, joko divarista tai sitten lainaksi kirjastosta. Syksyllä sitten, kun kaikki ahkerat ja työllistetyt menevät duuniin eikä heillä ole enää aikaa lukea dekkareita.
Vielä tuosta kaupunkireissusta. Pistäydyimme myös alatorilla ja nyt se tuli ihan omin silmin nähdyksi. Kyllä se Apajan katto vuotaa! Niin losotti vettä kuin vanha lehmä laitumella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti