Olin päivän Puotissa ja Puhvetissa, siis ihmisten ilmoilla. Aamulla satoi lunta niin, että ilma oli aivan sakeana, sellaisia jalkarätin kokoisia hiutaleita. Maisema muuttui oitis valoisammaksi. Sää ja sen muutokset olivatkin sitten päivän puheenaihe. Kahvia ja joulutorttuja meni mukavasti, leivonnaisia myös ja jonkin verran käsitöitä. Oikein hyvä päivä kaikin puolin.
Nyt sulattelen turvonneita nilkkojani ja otan muutenkin tosi rennosti tämän illan. Pappa katselee Ravisuoraa alakerrassa ja minä kirjoittelen täällä parvella. Välillä kuuluu kommentteja niin alhaalta kuin täältä ylhäältäkin. Olemme siis kontaktissa:)
Oli mukava käydä postilaatikolla. Laskuja ei tullut ollenkaan, mutta joulukortteja sitäkin enemmän. Ihanaa saada postia. Tätä blogiakin voi kommentoida, se onnistuu ihan anonyymistikin, jos kommentoija ei halua laittaa omaa nimeään.
Katselin eilen illalla elokuvan Julia ja Julie. Siinä nuori nainen kirjoitti blogia ja aiheena oli ranskalainen ruoka . . . ei pelkoa, täältä ei tule ruoka-ohjeita. Vaikkakin jonkun todella maistuvaksi huomatun ruuan valmistusohjeen voisinkin laittaa jakeluun. Ongelmana on vain se, että en juurikaan mittaa aineksia. Laitan lorauksen sitä ja lorauksen tätä, kouransilmällisen tai kukkuralusikallisen jotakin jne. En osaisi millään laittaa ohjetta luettavaan muotoon. Enkä ole mikään kokki, sellainen tavallinen kauhan pyörittäjä. Joskus teen ihan maistuvaa ruokaa, joskus taas tavallista. Usein sanonkin hupimielessä, että vaikka miten tavallista yrittää tehdä, niin tuppaa vaan erinomaista tulemaan. Kukapa sen kissan hännän nostaisi, jos kissa ei itse. Se siitä ruuanlaitosta:) . . . ja kissan hännästä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti