Istun taas koneella ja edessä on tyhjä ruutu. Päässä on juttuja yllin kyllin, joista haluaisin kirjoittaa. Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi. Kädet vain näppäimille ja eikun antaa mennä! Kirjoitusaikeissa olin jo aatonaattona hautausmaalla käynnin jälkeen. Onneksi en silloin kuitenkaan alkanut toimeen, olisi tullut vain surullista ja ikävöivää tekstiä. Käytiin Kuopiossa kahdella hautausmaalla, sitten vielä Paukarlahdessa ja vielä aattona täällä kirkonkylässäkin. Tuli tervehdittyä läheisten lisäksi omaa äitiä auttanut Hilda Sohvi ja papan entiset naapurit. Sytytin viimeiseksi kynttilän Ruotsiin haudatulle siskolle toivoen, että terveiset menivät kynttilänliekin mukana sinne taivaan iloihin.
Aattona saatiin seurata pienen Anni-tytön jouluiloa. Mummon ja papan luona oli paljon kaikenlaista tavaraa. Oli kuusi koristeineen, oli kynttilöitä, tonttuja, enkeleitä ja jouluseimi. Se oli hyvin kiinnostava, se oli kuin nukkekoti. Seimen ääreltä kuului pientä sipinää, kun Anni siirteli lehmiä, lampaita, paimenia, itämään rikkaita miehiä, Jooseppia ja Mariaa vauvoineen. Välillä oli vauvansänky kateissa, välillä itse Jeesuskin. Anni ei kylläkään tiennyt vauvan nimeä, mutta leikki oli mukava. Välillä koko seimen porukka sukelteli pärekorin pohjalle ja sieltä Anni nosteli ne vuorollaan takaisin salaperäisesti supisten.
Välillä kuunneltiin kuuluuko pukin koputuksia ja taas leikit jatkuivat. Piparit maistuivat keittiön lasikulhosta ihan luvan kanssa. Aina tämä meidän rakas tytön tyllerö muisti kohteliaasti kiittää. Aattoiltana, kun Anni oli jo mennyt nukkumaan, huomattiin, että piparitalon pihapiiristä oli hävinnyt kaikki sokerikuorrutteiset kuuset, porot ja possut. Jopa piparitalon ovi ja koristeet katolta olivat salaperäisesti hävinneet. Pölysokerilumessa oli vain pieniä sormenjälkiä:) Yöllä Annin mahaa kipristeli. Syynä olivat varmaan nuo piparit ja joululahjasuklaat.
Kun pukki viimein koputteli ovelle ja astui papan kanssa tupaan, Anni ei ujostellut lainkaan, vaan puhua pulputti pukin melkein pyörryksiin. Tyttö istua nakotti pukin sylissä, hakipa vihreän omenankin ja vannotti, että pukki varmasti muistaa syödä omenan. Lupasi kyllä, että muorille saa antaa puolet omenasta. Kaiken tämän puuhailun jälkeen Anni sanoi hyvin kohteliaasti, että voisitko nyt antaa niitä lahjoja. Pukkia nauratti ja niin meitäkin. On se näppärä tyttö tuo Anni ja ikää on vasta 2 vuotta ja 8 kuukautta.
Jouluherkkuja sulatellen tehtiin papan kanssa tänään ulkoilulenkki. Ilma oli raikasta ja luonto lumisen kaunis. Jäätkin kestävät jo ainakin rannoilla kävellen. Jälkiä tietenkin taas nähtiin; kettujen, kärppien, pupujen, oravien, lumikkojen, teerien, pyiden ja HIRVEN. Niitä ei olla ihan äskettäin nähtykään. Lisäksi vielä ainakin yhden juoksuaskeleisen naispuolisen ihmisen jäljet ja vielä näköhavainto kahdesta saarivaltion puolella liikkuvasta ihmisestä. Elävä kylä siis kaikin puolin:) Ei näkynyt eikä kuulunut moottoriajoneuvoja, ei jyskäneet metsäkoneet, oli niin siunatun rauhallista. Rauhallisia päiviä teillekin. Kirjoitellaan taas:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti