Monta syytä olla onnellinen

Ajattelin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Löytyi monen monta syytä onnellisuuteen. Lapset, niin papan kuin yhteisetkin, lapsenlapset ja tietenkin pappa itse. Siinä jo ensimmäinen syy onnellisuuteen. Tämä ikä ja elämäntilanne heti seuraavana. Aamulla ei enää ole kiire. Päivänsä voi aloittaa hitaasti, kuin kissa, venytellen ja mietiskellen. Vaikka on vaivoja ja sairauksia, niistä huolimatta on oma päätösvalta ja oma tahto.  

. . . on niin helppoo olla onnellinen . . . ja tyytyy siihen mitä on . . .

. . . päivät ne vaan tulee ja menee läpi korvien sunnuntait . . .

. . . on niin helppoo elää tässä ja nyt ja tyytyä siihen mitä on . . .

Nuo lauseet ovat jääneet mieleen jostain laulusta, vaikka en varsinainen laulajamummo olekaan:) Päivät menevät ohi silmien ja korvien, niin arjet kuin sunnuntaitkin. Ei aikaa voi pysäyttää, se vaan tulee ja menee, mutta jokaiseen päivään voi löytyä jokin erityinen onnenhetki.  

Minulle onnea on sopivasti pieni Kettukivenmökki, yksinkertainen ja mutkaton elämä maalla, kaunis ja alati muuttuva luonto heti ikkunan ja oven takana, metsän eläimet pihapiirissä ja lenkkipoluilla, aurattu tie pihaan saakka, posti Kettukiven tienhaarassa, raikas ilma, lasten tekstiviestit ja puhelut, lasten ja lastenlasten vierailut, liiteri täynnä polttopuita, pakastimessa ruokia ja kylmäkaapissa mehuja, riittävä liikuntakyky, muutamat tunnit ilman minkäänlaisia kipuja, hyvät unenlahjat, papan keittämä aamupuuro, maistuva kahvi- tai teehetki ja uusimpana onnena joulupukin tuomat uudet akvarellivärit.

Syitä onnellisuuteen löytyisi vielä vaikka kuinka. Luulenpa, että jokaiselle tekisi hyvää välillä pysähtyä kaiken tyytymättömyyden keskellä ja oikeasti pohtia miten paljon hyviä asioita elämässä sentään on. Näin tällä kertaa. Oman äitini sanoilla: "Eläkeehän immeisiks!"