Ulkona on jo pimeää. Ollaan kaukana katuvalojen loisteesta, ollaan Jumalan selän takana. Vaikka mistapä sitä tietää miten päin se Jumala seisoo? Kettukiven tienhaarassa tuikkii kynttilä lyhdyssään. Ei näy tähtiä eikä tähdenlentoja, mutta maa on saanut valkoisen vaipan, kuin marenkikuorrutuksen. On muutama aste pakkastakin. Taitaa tulla sittenkin valkea joulu.
Tuomaan päivä: hyvä Tuomas Joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Viimeinen piparitaikina on paistettu. Piparitalon osaset odottavat vielä kokoamista. Puotista ostettu englantilainen hedelmäkakku mehevöityy rauhassa maukkaaksi herkuksi. Nautitaan sitä sitten vaikka Tapaninpäivä vieraiden kanssa. Tai miks ei jo aattona, jos vain maistuu ja maha vetää. Laatikot, paistit ja kinkut on hankittu, herkkukurkut säilötty jo syksyllä ja suutarinlohikin on valmiina. Mitäs tästä enää puuttuukaan muuta kuin niitä syömämiehiä.
Tyttö lähetti eilen kuvan ensimmäisestä joulukuusestaan. Mummolle tuli ikävä omaa lastaan. Silmät kostuivat ikävästä, mutta myös siitä ensimmäisen joulukuusen ilosta.
Ollaan lähdössä joulukonserttiin naapurikunnan kirkkoon. Entisellä kotikylällä olisi ollut perinteinen joulunavaus Joulu on jo ovilla - tilataideteoksen maisemissa. Riistaveikot siellä tarjoilevat lämmintä glögiä tulien loisteessa. Tällä kertaa kuitenkin joululaulut veivät voiton.
Kettukiven tonttuja ja mummo takimmaisena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti