Rupattelua

On taas viikko mennyt hurahtanut. Siitä huomasin, kun lääkedosetti on tyhjä:) Alkuviikosta olin puotiapulaisena. Puotipäivä oli hiljainen ja illalla jalat turvoksissa ja kipeinä. Lenkilläkin on käyty, ja yhtenä päivänä naapurissa kahvittelemassa. Kivaa vaihtelua arkeen, tuo kahvittelu ja rupattelu. Kukathan siinä ensin tarkastettiin emännän kanssa ja sitten vasta siirryttiin niihin kuulumisiin. Tässä kuvassa on hänen hoivaamansa tosi komea joulukuun kaktus.

KYSllä käväisin kans, ortopedilla. Selkä on parantunut ihan protokollan mukaan. Siitä olen tosi onnellinen! Ensi viikolla sitten päätetään toisesta suuresta leikkauksesta. Se tehtäisiin joskus helmi-maaliskuussa. KYSin reissulla hoidettiin muitakin kaupunkiasioita. Pappa kävi hallissa kahvilla ja ostoksilla. Kukahan  se arvais, mitä pappa osti hallista? Kalaa tietenkin, nyt kun ei vielä itse saada verkkoja jään alle, niin kalat on ostettavissa. Murokkaat, eli pienet siiat, paistettiin  samana iltana. Ja hyvvee olj!

Monena päivänä on leivottu. Piparkakkuja kymmenittäin jopa sadoittain ja tänään Bostonkakkuja. Uusi piparitaikina on jääkaapissa odottamassa sunnuntaita. Silloin laitetaan taas leipomo pystyyn. Papalla on tätä nykyä paistajan rooli. Minä heiluttelen kaulinta ja sommittelen piparimuotteja ohueksi kaulitulle taikinalle. Leipomon tuotannossa on possut, muorit ja papat, linnut, kalat, tähdenlennot, sydämet, joulukuuset ja perinteiset tähdet ja piparit. Tuleekin oikein rapeita ja ohuita kettumummon pipareita. Tulkaahan maistamaan:)

Tänään leivottiin siis Bostonkakkuja. Voilla leivotun pullataikinan täytteeksi laitettiin ensinnäkin voita ja sitten vielä itse tehtyä omenahilloa, kanelia ja mantelilastuja. Toiseen täytteeseen tuli omenahillon lisäksi kaikki joulumausteet; kaneli, neilikka, inkivääri ja pomeranssinkuori. Minä en voi keliakian takia muuta kuin tuoksutella:) Luoja on tälleen rankaissut herkkusuuta? Joka tapauksessa tuoksu on lähes taivaallinen ja makukin kuuluu olevan kohdallaan. Näin kertoi pappa syötyään palasen bostonia kylmän maidon kera. 

Joulu siis tulla jollottaa. Me täällä Kettukivellä odotellaan tuttuja tonttuja. Pakastin täyttyy pikku hiljaa niin suolaisilla kuin makeillakin. Pikkupaketit on jo valmiiksi kääritty. 

Blogia kirjoittaessa ajattelen, että sitä käy silloin tällöin lukemassa joku läheinen, ehkä joku maailman nielleistä lapsistamme, ehkä joku entinen työkaveri ja varmaan jokunen minulle tuntematon henkilökin. Käyn joskus tarkistamassa montako lukijaa blogillani on ja missä maassa sitä on luettu. Blogin seuraajia on eniten tietenkin Suomessa, mutta myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Puolassa ja ylläri pylläri, Intiassa. Sielläkin luetaan Kettukiven mummon rupatteluja. Uskoiskohan tuota, että Intiassa. Siellähän kuukin on kuumempi ja Veikko Huovisen mukaan intialaisilla ja muilla villielukoilla on se paljon puhuttu välikäsikin. Tähän päätänkin nämä jorinani. Jatkuu seuraavassa numerossa . . . olkaahan kiltteinä . . . tonttu voi tulla ikkunan taa:)