Ulkotulento vai sisäolento

Tiedätkö mitä ovat osanto, ulkotulento tai sisäolento? Kuullostaako tutulta? Entä inessiivi, elatiivi, illatiivi, abessiivi, ablatiivi tai allatiivi? Näitä sanoja päntättiin päähän Tuntemattoman sotilaan Hietasen tapaan: vaivasessa kansakoulussa. Sanoja taivutettiin; talossa, talosta,taloon, talotta, talolta, talolle. Huh, huh ja vielä paljon muita, niin kuin pluskvanperfektit, preesensit, imperfektit jne. Osanto on muuten partitiivi ja vastaa kysymykseen ketä, mitä, kuinka monta. Ulkotulento on allatiivi ja sisäolento inessiivi.

Luuletko, että mummo se luetteli ihan tuosta vain "vaivasessa" Saarismäen kansakoulussa oppimansa kieliopin ihmeelliset sijamuodot. Ei hyvät immeiset, ei sinne päinkään. Kaikki nuo ensimmäisen kappaleen hienoudet on etsitty netistä. Toki sanat kuullostavat tutuilta ja tuovat mieleen joitakin tuokiokuvia kouluajoilta, mutta ei niiden varsinainen merkitys ole jäänyt mieleen, ei ainakaan noiden sijamuotojen. Ne piti vain opetella ulkoa. Olisi ollut varmaan tärkeämpää sisäistää niiden merkitys. Enempikin jäivät vitsinä mieleen nämä ulko-olennot ja sisätulennot. Vai oliko se just toisin päin?

Opintojen aikaan ja työelämässä osasin todella taitavasti kirjoittaa virheetöntä asiatekstiä. Virheettömyyden tavoittelu kahlitsi ja osaltaa vieläkin kahlitsee vapaata ilmaisua. Se tavallaan yrittää sitoa kirjoittajan käteni. Siksi aivan tarkoituksella yritän kirjoittaa sitä mukaa kuin tekstiä tulee miettimättä sen enempää sija- kuin aikamuotojakaan. Olen sitä mieltä, että näin mummoiässä ei enää ole niin vimpan päälle tarkkaa tuleeko tekstiin välimerkkivirheitä ja käytänkö puolipistettä tai kaksoispistettä juuri oikealla tavalla. 

Kun kirjoitin ensimmäistä pidempää tekstiäni, joka painettiin sitten kirjaksikin, taistelin tämän saman asian kanssa. Nyt kehittelen päässäni uutta pitkää tarinaa ja yritän päästä irti suomen kielen kahleista. Tämä blogin kirjoittaminen on hyvää harjoitusta. En siis välitä oikeinkirjoitussäännöistä, vaan annan tekstin vain tulla. 

Kansakoulun luokkahuoneen seinillä oli vanhoja opetustauluja. Ne korvasivat nykyisen internetin. Tauluissa oli kuvattu erilaisia kasveja, vanhoja työmuotoja, ja asumuksia, sekä hisrorian ja uskonnonhistorian henkilöitä ja tapahtumia. Kartoista katsottiin maiden rajoja, etsittiin vuoristoja, jokia ja meriä. Opettaja määräsi tai viittaamalla pääsi luokan eteen näyttämään kartalta, että missä se Kuopio nyt sijaitsikaan. Kyllä se jännitti, että sattuikohan karttakepin pää just oikeaan kohtaan. Sano sinä missä on Ohotan meri? Entä Kamtsatka tai Pienet Sundasaaret? Jos et muista mitä koulussa opetettiin, niin googleta! Niin helppoa se nykyään on!