Tänään käväistiin kirkolla. Siksi vain, että nähtäis muitakin kuin toisemme:) Sama oli meininki kuin ennenkin, eli rauhallista, sopuisaa ja hyvällä tapaa kodikasta. Ihmiset näyttivät samanmallisilta kuin viimeksikin, enimmäkseen kahdella jalalla liikkuvia! Liikenne oli, miten sen nyt sanoisi . . . v e r k k a i s t a . . . Ihmiset tervehtivät, vaikka vasta ensimmäistä kertaa tavattiin. Muistaakseni, mistään ei voi olla enää varma, päänlahotustauti vaivaa. Saisikohan siihen jotain lahonsuojaa, siihen päähän nääs? Asiakkaita ainakin näytti apteekissa riittävän. Jospa ne olivatkin hakemassa lahonestopillereitä? Täytyypä ensi viikolla Petriltä kysyä kirjoittaisiko reseptin. Apteekkiinhan ne meidänkin eläkemarkat menevät . . . ai sori, tarkoitin tietenkin eläke-euroja.
Tuosta tervehtimisestä tuli mieleen yksi juttu. Vuonna 2006 parinkymmenen Helsingin vuoden jälkeen muutettiin Kuopioon. Heti ensimmäisellä bussimatkalla Kelloniemestä keskustaan, niin heti alkoi vieruskaveri tuttavallisesti juttelemaan. Levveellä savonkielellä tuumi, että minullahhii se on iha justiisa samanlaene anorakki, malli on sama, vua vär vähän erlaene. Minä säikähdin, hyvä etten tempaissut hätävasaraa ikkunan vierestä ja rikkonut sivuikkunaa pakoreitiksi. Nämähän puhuu, OMG, oh my god, herra jee! Nämähän käy ihan hirveen tuttavalliseksi.
Rauhoituin kuitenkin, vedin syvään henkeä, ynähdin jotain vastaukseksi ja kohdistin katseeni toiseen suuntaan. Olin tottunut Helsingin yleisissä kulkuneuvoissa olemaan huomaamatta, kommentoimatta, tai tervehtimättä mitään tai ketään. Se tapa oli osoittautunut parhaaksi selviytymiskeinoksi hyvinkin värikkäiden persoonien keskellä. Enkä tällä tarkoita värillisiä, vaan värikkäitä . . . Tämä tässä tällä kertaa. Kirjoitellaan taas:)
PS
Ritvalle ja Railille: Tervetuloa blogini seuraajaksi:)
Täysi bussi nro 58 Kulosaaren sillan alla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti