Eilen oli pudottaa silmät päästä, ja vain siitä syystä, että bongasin maitohyllyn pitkääkin pitemmästä maitopurkkirivistä tölkin tekstillä Vapaan lehmän kevytmaito. Kun sain silmät takaisin paikoilleen, alkoi mielikuvitus laukata, aivan kuin lehmä päästessään keväällä laitumelle. Ken sen riemun on joskus nähnyt, hän tietää mitä tarkoitan:)

Vapaan lehmän maito. Hmm, tarkoittaakohan se oikeasti ja aidosti vapaasta lehmästä lypsettyä maitoa? Että emäntä on lypsyjakkaran ja ämpärin kanssa aamuin illoin kirmaillut metsissä ja niityillä ja viimein saanut vapaata lehmänelämää viettävän nautaeläimen seisahtumaan hetkeksi ja aloittanut lypsyhommat? Onhan se näin lumisena talvena varmaan ihan sula mahdottomuus. Johan siinä lehmän tissit paleltuu, saatikka sitten lypsäjän sormet. Intiassa on ihan eri tilanne. Siellä on lämmintä ja lehmät elävät vapaina ja jumalallisina eläiminä. Lypsäneeköhän niitä edes kukaan?

Onhan niitä vapaan kanan muniakin, vaikka yhtään kanaa en eläissäni ole nähnyt marja- tai sienireissuillani. Joskus kylläkin pihapiirissä nokkimassa ja kuopsuttelemassa. En omassa, mutta jossain kyläpaikoissa. 

Ainakin kanat ovat onnellisempia, kun ne saavat kulkea ja kuopsutella vapaasti. Niin varmaan lehmätkin. Ymmärrän toki sen, ettei lehmät tai kanat voi elää vapaina ja villeinä Suomen ilmastossa. Kyse onkin pihatoissa asuvista lehmistä. Ne saavat kuljeskella vapaasti ja syövät kuulemma oikein apilaa. Varmaan tämä elämäntapa vaikuttaa myös maidon makuun. Vapaan kanan munat ainakin ovat maukkaita, miksei sitten olisi vappaasti elävän lehmän maitokin:)

Se on vain tämä mummon mielikuvitus, se köyhän ainut huvitus, se siivet selkään saa, lala laa. Ajatus lähtee jostakin ja kiitää raketin lailla maalaten mitä mielikuvituksellisempia kuvia ja tilanteita. Minua ei kannata ottaa niin totisella nuamalla. Kunhan laskettelen:)