On jo melkein yö, kun tätä kirjoitan. Ikkunasta näkyy vain pimeää. Linnut ja oravat nukkuvat. Puput ovat ottaneet päänsä pensaasta ja loikkivat nyt yökierroksillaan ja . . . kettu pirulainen niiden perässä. 

Tunti pari sitten kotiuduttiin Kettukivelle kaapunkireissulta. Kovin oli harmaata, märkää ja loskaa joka puolella. Mutta menihän päivä näinkin. Oli taas kertynyt kaikenlaisia asioita. Niiden hoitamisessa vierähti tunti jos toinenkin. Illan olin vielä opistolla vehtoomaan värien kanssa. Interiööri oli aiheena ja tiilenpäitä maalasin, niin kuin kuvasta näkyy. Pappa kuljaili pitkin kaupunkia sen aikaa. Mitä lie iskukoukkuja ja lahnaverkkoja ostatellut:) Pysytäänpähän kalaruuissa nyt ja vastakii . . . jos nyt eivät kiellä koko kalastusta meiltä tavan kansalaisilta.

Pitihän meidän tietennii välillä huilata, leppuuttoo jalakoja ja ihmetellä tätä mualiman männöö. Niinpä ajettiin toriparkkiin ja mentiin tutustumaan kadun toiselle puolelle muuttaneeseen kahvilaan. Vaan eipä ollut viihtyisä paikka, ei sinne päinkään. Ensimmäiseksi tökkäsi, kun gluteenittomia tuotteita ei ollut näkyvillä. Möivät niitä siis niin sanotusti tiskin alta. Tee siinä sitten kassajonossa nopeasti ostopäätös ihan vain sillä perusteella mitä kassaneiti sinulle kertoo. Että sukkaakakkua olis ja sitten olis vielä vadelmasuklaakakkua.  No, päädyin tuohon viimeksi mainittuu vaihtoehtoon ja mitä sainkaan? Luulin saavani suklaisen kaakkupalan, mutta sainkin ällön imelää suklaamoussekakkua. Vieläkin öllöttää. En siis tykännyt.

                                                                                             

                                                                                  

Kahvilassa oli toki paljon asiakkaita ja sen myötä myös kova hälinä. Ei siinä mitään, hyvähän se on, kun suomalainen puhuu ja keskustelee, kun nyt kerran ollaan Euroopassa. Iloista puheensorinaa on ihan kiva kuunnella.  Kaiken tämän yli kuitenkin kuului yllättävän äänekäs hurina, joka kuullosti tulevan ilmastoinnista ja lukuisista kylmälaitteista. Meitä ei nimestä huolimatta houkuta tämä kahvipaikka, niin oli suuri pettymys. Mennään vaikka Rastaantien Teboilille ensi kerralla kahvittelemaan. Tai jospa kuitenkin jonnekin muualle. 

Mutta nyt lopetan, kömmin papan viereen ja laitan silmät umpeen niin kuin kukka lumpeen. Hyvää yötä:)