Se on tuo pappa leipuri ensimmäiseltä ammatiltaan. Ette taitaneet kaikki sitä tietääkään. Oikein sellainen sokerileipuri, kondiittori. Oli ollut niin taitava ja noheva, että pääsi töihin Kuopion arvostetuimpaan leipomoon. Siihen torin reunaan, siihen, jonka varastotilat olivat vanhassa hevostallissa. Leipuri- ja konditoriamestari Fredrik Trube, Ukoksi nimitetty, oli värikäs persoona. Hän toi Terijoelta kalakukkojen kaapuntiin ihania konditoriaherkkuja. Reseptit olivat tietenkin salaisia. Vieläköhän pappa niitä muistaisi? Pitääpä jututtaa:)
Miksikö kerron tätä juttua? No, minäpä selvennän. Kun mentiin yhteen, pappa ja minä, ja tiesin, että pappa on tällainen leipuritaituri, niin arvatkaapa oliko korkea kynnys alkaa leipomaan ihan niillä vaivasilla opeilla ja taidoilla, joita sain koulusta ja kotoa. Pappa voisi kertoa siitä enemmänkin, mutta eipä se taida:)
Sitten kun rohkaistuin, niin olihan papalta mukava saada vinkkejä leipomiseen. Miten vaivataan, miten nostatetaan, miten kakut koristellaan, ja niin pois päin. Nyt perusleipominen jo sujuu. Onhan tuota tullut pulla jos toinenkin pyöriteltyä. Lisäksi vielä monta kertaa erilaisiin perhejuhliin täytekakut, kuivakakut, pikkuleivät ja sen sellaiset. Pappa kyllä auttoi, etenkin täytekakkujen koristelussa. Että taiteellisuutta ja kädentaitoja löytyy häneltäkin.
Just nyt tuli mieleen, kun lapset olivat kouluikäisiä, niin leivoin vapaapäivinä joskus jopa sellaiset 150 pullaa ja laitoin pakastimeen. Ajattelin, että riittävät nyt ainakin muutamaksi viikoksi. Pakastimen oveen liimasin Pikku-Myyn kuvan ja kirjoitin lapulle: PULLIA EI SAA OTTAA ILMAN LUPAA. Kun tulin töistä kotiin, ei-sana oli raakattu yli ja niinpä ovessa luki: Pullia saa ottaa ilman lupaa. Parin viikon päästä leivoin taas pullia, mutta silloin vain sellaisen kohtuullisen määrän. Nälkäiset koulukkaat pistelivät iltapäivällä poskeensa maidon kanssa pullan poikineen. Nämä ovat niitä ihania muistoja! Maitoa meni viikossa enimmillään kolmisenkymmentä litraa. Kauppakasseja kantaessa tuli usein mieleen, että kädet venyvät ostosten painosta lopulta niin, että muistutan enemmän apinaa kuin ihmistä. Vaan eipä nuo venyneet ja ihmiseksi minut vieläkin tunnistaa. Ainakin pappa:)
Tämän pullan muoto on mummon keksintö
Tänään vierähti tovi leipoessa. Tein vanhalla reseptillä kookosviipaleita ja vieläpä oikein tupla-annoksen. Jos joku haluaa tutustua näihin voilla leivottuihin pikkuleipiin, niin huomenna Lohimaan talviriehassa niitä on myytävänä. Tervetuloa ostoksille:)
Resepti tuli Ruotsissa asuvalta siskolta joskus 60-luvun lopulla. Äitin kanssa niitä leipottiin ja samalla sain oppia leipomisen perusasioita. Nyyh! Nyt tulj äetiä ikävä. Terveiset vuan sinne pilvien päälle:) Ja yksi toivekin olisi: Pitäisit huolta, veisit viestiä korkeammalle taholle, ettei velipojan vielä tarvitsisi sinne tulla, ei vielä pitkään aikaan. Jookos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti