Vieras

Kettukivelle eksyi tänään vieras. Ei muuten ollut se sama, jonka jäljet nähtiin eilen kylätiellä. Silloin pysähdyttiin ja katsottiin, että tuosta se on tullut ja tuonne se on mennyt, mitähän lie tässäkin pysähdellyt. Ihmisen jälkiä siis katsottiin, ja se tämän päivän vieraskin oli ihminen. 

Te ette kuulkaa etelän eläjät tai yleensä ihmisten ilmoilla asujat, te ette voi käsittää, miten harvinaista on näillä kulmilla tavata oman lajinsa edustaja ihan ilmielävänä, eikä vain katsoa jälkiä, että tuosta tullut ja tuonne mennyt. Kun kirjoitan, että ilmielävänä, tarkoitan, että ei täällä toenperrään vainajiinkaan törmäillä, tahikka kompastuta.  Luojan kiitos siitä. Jos kompastutaankin, niin ihan vain omiin jalkoihin. 

Niin kuin olette lokista eli blogista lukeneet, niin me kyllä nähdään erilaisten metsäneläjien jälkiä, ihan pienimmästä isompaan. Niin kuin lumikosta hirveen ja susi siinä välissä. On nimittäin käyty keskustelua oliko viime viikolla nähdyt jäljet ilveksen vai suden. Moni on puolesta ja moni vastaan. Siis suden. Joka tapauksessa läheltä oli mennyt, vajaa sata metriä Kettukiven mökistä itään päin. Mahaansa myöten oli urrinut lumihangessa. Nelijalkainen oli ainakin aivan varmasti.

No, tarjottiin tämän päiväiselle vieraalle kahvit ja jutusteltiin niitä näitä. Mukava oli naisimmeinen, mutta kovin oli utelias. Kyseli kaikenlaista ja teki lempo muistiinpanoja siinä kysellessään. Ajateltiin, että EU varmaan laittanna tarkastajan, tahikka sitten sosiaali/terveysvirasto, kun olen sitä piänlahotustaatia valitellut. Vanhoja asioitahan tuo tosiaan kyselikin. Eikä ollut palotarkastaja eikä nuohooja, ei yrkäillyt ollenkaan katolle ja piipun päälle. Eikä se kysellyt katiskamerkkejäkään, ei siis ollut kalastuksenvalvoja eikä suurpetoasianainenkaan, kun sudenjäljistä ei ollut puhetta. Eikä liehunut mittanauhan kanssa, että olis jotain ulosmitannut. Kuvia vaan räpsi kamerallaan, ja kynä sauhusi. 

Nyt just tuli mieleen, että jospa se olikii toimittaja. En vaan ymmärrä, että mikä se meissä niin kiinnosti. . .