Lumi on peittänyt kettukiven. Ei sentään Kettukivenmökkiä, mutta sen varsinaisen kettukiven. Sen, jossa Verkko-ukko piti ketunrautojaan silloin vuosisata sitten. Lumitöitä on tänäänkin tehty, ja lisää sataa koko ajan. Katolta putoileva lumi on ikään kuin käärinyt koko mökin puhtaan valkeaan pumpuliin. Liiterille ja saunalle menee auki luotu polku ja aitalle vain jalanjäljet hangessa, samoin kuin saunalta avannolle.  Jos aurinko suvaitsisi pilkistää pilvien lomasta, niin hanki saisi uusia värisävyjä. Sitä valoa ja hankien kimaltavia timantteja nähdään kylläkin vielä ennen kuin kaikki nämä lumet ovat sulaneet. On vain jaksettava odottaa:)

Musta lintu seuraili taas ihan lähietäisyydellä meidän touhuja. Enempi näyttää tykkäävän papan olemuksesta ja jutuista. Minä kun yritin puhutella, niin otti heti välimatkaa ja käänsi pyrstönsä. Sai se tänäänkin omena-annoksensa. Juuri nyt näyttää viskovan siemiä lintulaudalta maahan. 

Pihan elämää on niin mukava seurailla. On se sellaista halpaa ajanvietettä. Vaan tuo lumi jo alkaisi riittämään. Muuten hautaudutaan tänne mökkiin niin kuin se kettukivikin. Onneksi traktorimies käy auraamassa kotitien auki, niin että päästään vielä tarvittaessa ihmisten ilmoille. Ja onneksi on sähköt, niin voi paukuttaa tätä tekstiä maailmalle ja ajatella, että siitä on jollekin lukijalle mukavaa ajanvietteä.