Ikkunasta avautuva maisema näyttää tasaisen harmaalta. Tai ei nyt sentään. On siellä värejäkin, kun oikein tarkasti katsoo. Ennen kuin aloitin akvarelliharrastukseni, näin syksyssä vain harmaata ja ruskeaa. Kuollut ruoho oli ruskeaa, lehdettömät puut harmaita, taivas aina harmaa ja järven vesi vieläkin harmaanpaa. Kesällä taivas oli sininen ja talven lumi valkoista.
Olen oppinut näkemään syksyn harmaudessakin erilaisia sävyjä. Ruskea ei ole vain ruskeaa eikä harmaa vain harmaata. Luonnosta löytyy oranssia, okraa, violettia, vihreää ja punaistakin. Jos aurinko vähänkin pilkistää pilvien lomasta, väriskaala vain monipuolistuu.
Olen oppinut näkemään syksyn harmaudessakin erilaisia sävyjä. Ruskea ei ole vain ruskeaa eikä harmaa vain harmaata. Luonnosta löytyy oranssia, okraa, violettia, vihreää ja punaistakin. Jos aurinko vähänkin pilkistää pilvien lomasta, väriskaala vain monipuolistuu.
Pari kertaa mummon taulut ovat päässeet yleisön katseltavaksi. Olen melko kriittinen ja haen täydellisyyttä. Useimmiten paras tulos tulee, kun en liikaa suunnittele enkä ainakaan arastele värien kanssa. Kun antaa mennä vapaasti, niin lopputuloskin on joskus lähes täydellinen:). Tai, ei ehkä sentään:)
Kesän ja syksyn sävyjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti