Sirpaleita

Hector levytti Ihmisyyden sirpaleet ja Arttu Viskari, tuo Puijon Värin entinen kesämyyjä, hän levytti Sirpan. Mutta minäpä siskoni synttäreiden kunniaksi pudotin hyllyllisen lasitavaraa ja sain tulokseksi pesuvadillisen sirpaleita. 

Minäpä kerron koko jutun. Ruoka oli valmistumassa. Odotimme vieraiden saapumista. Olimme just kattaneet pöydän, mutta yhden lasin olisin vielä tarvinnut. Makkarin puolella meillä on virtiinikaappi, Ikeasta hankittu, päivän verran kokoon naputeltu, nätti kuin mikä. Ylähyllyille olin laittanut lasitavaraa, alimmalle kaikki parhaat lukuelämykseni ja muille hyllyille kaikenlaista pientä tilpehööveriä, niin kuin koruja ja hajuvesipulloja. Ja 1950-luvun kastemaljan. Siitä oli kastettu minut ja kaikki meidän ja veljen lapset. Siis hyvin rakas esine, suoranainen aarre. 

Kurotin ylähyllyltä röpelöpintaista juomalasia ja silloin hyllykannatin petti. Voi taivas, lasit alkoivat tippua yksi toisensa jälkeen. Olin sanaton ja kauhuissani. Mielessä vain jo suru siitä, että nyt meni se korvaamaton kastemalja. Tuvan puolella oli kolme henkilöä. Osaan kuvitella kuinka he vilkuilivat toisiaan ja kuuntelivat  ja ihmettelivät lasien helinää, joka vain jatkui ja jatkui. Tuntui siltä, että he eivät niin sanotusti eväänsä letkauttaneet, ennen kuin huusin apua. No, hirmu sotkuhan siitä tuli, mutta tuli myös apua. Seisoin lasinsirujen keskellä. Isoimmat sirut kerättiin vanhaan pesuvatiin. Loput siivottiin imurilla, vaikka luulen, että siruja löytyy vielä seuraavassa ja vielä seuraavassakin viikkosiivouksessa. Aivan kuin joulukuusen neulasia. Niitähän riittää juhannukseen saakka. 

Mukavat synttärijuhlat pidettiin. Vaikka oli stressannut pesemättömien ikkunoiden takia, luulen, että ne eivät ketään häirinneet. Tunnelma oli rento ja välitön. Ruoka maistui ja siskon tuoma täytekakku erityisesti. Kastemalja odottaa ehjänä seuraavia ristiäisiä. 

Sirpaleiden sanotaan tuovan onnea. Toivotaan sitä onnea siskolle, veljelle, lapsille, lapsenlapsille ja meillekin. Ja tulevana isänpäivänä kaikille isille, ukeille, vaareille ja papoille, heille myös onnea. 

Nyt järvessä on hentoinen riite, maassa ja puiden oksilla kuuraa. Jos aurinko olisi hiukankin pikistänyt pilvien raosta, niin luonto olisi näyttänyt miljoonat timanttinsa. 

Nyt on kynttilöiden aikaa