Vuorikiipeilyä

Pappa on kotona ja hyvässä kunnossa. Jippii. Siispä lähdettiin ulkoilemaan. Maahan oli satanut hentoisen valkean lumikerroksen, mutta kuitenkin riittävän, että päästiin lukemaan jälkiä. 

Ensimmäiseksi tietenkin näkyi kärpän jäljet. Sattaa hyvinkin olla se sama, joka piti Minniä pilkkanaan piiloutumalla aitan alle. Minni kiersi aittaa tuntikaupalla muristen ja haukkuen. Hyi sinua kärppä, ettäs ilkesit kiusata:( 

Sitten nähtiin parit lintujen jäljet, toinen ehkä närhi ja toinen isompi, eli teeri. Pupukin oli mennyt tietä edestakaisin ja tietenkin orava, ei kuitenkaan liitto-orava Salme Pasi, vaan ihan tavallinen Kurre Orava. Kettukin oli jolkottanut metsäpolulla. 

Me kiivettiin mäelle. Täällä mäkiä nimitetään vuoriksi. On Verkkovuori, Vekarovuori ja Suostunvuori. Vuoren rinteessä on ihana kekometsä. Oikea muurahaisten valtakunta. Monta todella suurta kekoa ja paljon muurahaistenpolkuja ristiin rastiin. 

Sitten pappa teki havainnon, että onpas tuossa iso jöötikasa, varmaan jonkun isomman eläimen. Siinä silmänräpäyksessä näin jo edessäni ison karhun seisomassa kahdella jalalla ja läpsyttämässä yhteen etukäpäliään. Sanoin, etten liikahda metriäkään muuta kuin kotimökkiä kohden, jos täällä kerran vielä karhuunkin törmää. En kuitenkaan osaisi tekeytyä tarpeeksi kuolleeksi, kun karhu tökkäisi märällä kuonollaan. Taas olin kasannut mielessäni kaikki katastrofin ainekset.  Kyllä pappaa huvitti tämä minun mielikuvitukseni. No, jöötikasa ei enää höyrynnyt ja sen lähellä oli jonkun sorkkaeläimen jälkiä. Herra Hirvi oli varmaankin käynyt siinä kyykyllä ja jatkanut kevyempänä matkaansa. 

Piti monta kertaa huilata ennen kuin oltiin vuoren päällä. Siellä vielä hengähdettiin ja kuunneltiin ääniä. Muutama tintti sirkutti harvakseltaan, kauempana teeri kukerteli syyskukertelujaan  ja maantieltä kantautui autojen ääniä. 

Päätettiin sitten laskeutua vuoren toiselta puolelta jyrkkää rinnettä pitkin. Se olikin vaikeampaa ja hitaampaa kuin ylös kapuaminen. Päästiin kuitenkin melkein umpeen kasvaneelle polulle, jota ennen nimitettiin vuorenalustieksi. Tietä pitkin oli kuljettu niitylle heinäntekoon. Nyt niitty kasvaa metsää.  

Polun vierellä näkyi entisiä kaatopaikkoja. Ison talon isäntä oli säilönyt kaiken joutavan romun tien viereen kaivamiinsa kuoppiin. Sieltä näkyi ruostuneita tynnyreitä ja muovikanistereita. Yksi romukasa oli jäänyt aivan peittelemättä. Sieltä pongattiin luokkeja, polkupyöränrunkoja, maitotonkkia ja kultivaattori ja paljon tunnistamatonta rautaromua. Ei taida jätelaki koskea ihan kaikkia tasapuolisesti! Taitaa isolla olla ison oikeudet! En tykkää, enkä peukuta!

Kuusen paksut juuret

Muurahaisten koti

Vuoren kivikkoinen rinne