Ihan pikku lisäys edellisen tekstin juoneen, nimittäin siitä eläinten jälkien seuraamisesta. Tiellä ja poluilla oli aamupäivän aikana satanutta tuoretta lunta. Öisiä jälkiä ei näkynyt. Jäniksetkin pysyttelevät vuorokauden verran piilopaikoissaan ensilumen aikaan. Oravat olivat hypelleet aamun aikana. Niiden jälkiä näkyi monessa paikassa, joissakin ihan poluiksi asti. Lähempänä laiturirantaa näkyi lumikon ja metsämyyrän jälkiä ristiin rastiin tiellä. Kovin näytti sille, että myyrä oli joutunut lumikon kynsiin. Ai, että minä en tykkää lihansyöjistä! Enkä luonto-ohjelmista! Niissä aina joku pienempi joutuu isomman syötäväksi.
Gentsun mökin luona kuunneltiin taas tiaisia, niitä tali-, hömö-, sini- ja töyhtötiaisia. Tästä luettelosta puuttuu sontiainen, mutta sehän onkin kovakuoriainen, tuttavallisemmin sittisontiainen. Heh hee!
Lausunkin jo lapsena oppimani runon eli lorun
Levollisna lehmänpaska lepikossa lötköttää,
sinipinta sontiainen paskan alla pötköttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti