Kuulin eilen huhuja, että blogini on saanut uusia lukijoita. Siispä tervetuloa te kaikki uudet seuraajat, tasapuolisesti ja ikään katsomatta. Tosin sellainen kutina minulla on, että lukijani eivät ole ihan nuorinta väkeä. Tiedä häntä:) Toivottavasti kuitenkinviihdytte Kettukiven mummon seurassa:)
Päivän lenkki on heitetty. Siinä kävellessä tuli taas aatoksia mieleen. Tällä kertaa vuosikausia autiona olleen talon tiimoilta. Pihatie on nurmettunut, pajuja pukkaa talon seinustoilla, vuorilaudat repsottavat ja katto on sammalen peitossa. Ikkunoissa on auringon ja ajan haalistamat verhot, ne jotka viimeinen emäntä viimeisinä vuosinaan silitti ja viritteli paikoilleen. Huonekalut, taulut ja astiat näyttävät olevan niillä sijoillaan, kuin ne siihen joskus jäivät. On kuin koti vain odottaisi ja odottaisi asujiaan. Pitkää on ollut vuosien odotus. Pöydälle jäänyt sanomalehti on kellastunut, rappaukset tippuvat uunin kyljistä ja ikkunalaudan kukkaruukun kasvatti on muuttunut pölyksi. Voi että miten surullista.
Olen kuullut kerrottavan, miten talo oli huolella pidetty, piha täynnä kukkia, marjapensaita ja omenapuita. Navetassa oli karjaa, ympärillä kauniit pellot ja hyvin hoidetut metsät. Mihin hävisi se vuosien uurastus ja ahkera työ? Isäntä ja emäntä nukkuvat kirkonkylän siunatussa maassa. Kuka muistaa heidän työtään? Saivatko he aikanaan kiitosta?
Jokaisen autioituneen ja hylätyn talon tai mökin pihassa tulisi olla hieno kyltti. Siinä lukisi ketkä rakensivat tämän talon ja tilan ja antoivat elämänsä, ja terveytensä eli kaikkensa.
Jos sinun naapurisi, sukulaisesi tai tuttavasi on tällainen vielä elossa oleva hyvinvointi Suomen rakentaja, kutsu hänet kahville, käy tarvoamassa apuasi arjen askareisiin ja kerro kuinka arvostat hänen elämäntyötään. Voihan se olla, että vastaanotto on hyvin suomalainen, että mittee työ tänne tuppaannutta, minä pärjeen minkä pärjeen, enkä kuuna päevänä ou apua tarvinna. Kannattaa kuitenkin kokeilla. Voi olla, että tuvassa osuukin yksinäinen, juttuseuraa ja pientä apua kaipaava mummo tai ukki, joka ilahtuu ja on onnellinen saamastaan huomiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti