Ollaan papan kanssa jo muutaman viikon ajan ihmetelty lintulaudalla vierailevaa mustarastasneitiä. Säälitelty on ja sydän kintaan peukalossa odotettu milloin hangelta löytyy kuolon kangistama (rigor mortis) ja ketarat kohti taivasta viimeisen kerran ojentanut lintuvainaa. Pappa jo soitti BirthLifeenkin ja purki sinne huolensa.
Lintu on nääs kovasti kesyyntynyt. Se ei näytä häiriintyvän, vaikka pihalla tehdään lumitöitä tai kannetaan liiteristä lämmityspuita. Joskus se pyrähtää lentoon autokatoksesta, mutta jää kuitenkin aivan pihapiiriin seuraamaan meidän askareita. Eilenkin pappa jututti mustaa lintua lähietäisyydeltä saunaa lämmittäessään. Lintu istu saunan terassikaiteella ja pappa jutusteli siinä vajaan metrin päässä.
Pappa tietenkin kyseli linnulta ummet ja lammet, niin kuin nyt esimerkiksi, että mitenkä oot tänne jiännä, ku on nii kylymäkii ja minkä tähe sinä viskot nuita aaringonkukan siemenii lintulaavalta hangelle, eikö ne kelepoo? Ja mitteepä söesit, jos myö mummon kanssa vaekka Salesta ostettas jottae mieluista. Ja mitteepä mieltä out soteuuvistuksesta ja oesko sillä vaekutusta noen niinku linnun elämään, jos perustettas uus Nilakan kunta? Vaan ei se vastannut, oli vaan päätään käännellyt ja nokkaansa nostellut. Ei mitenkään ylpeästi vaan sillai lintumaisen ylväästi. Oli varmaan vaan pyörryksissä papan kysymystulvasta:)
BirthLifestä neuvoivat rakentamaan ruokintapaikan alapuolelle maahan pienen havumajan. Sinne majaan sitten voisi laittaa vaikkapa jyviä ja omenalohkoja. Siellä mustarastas sitten kävisi ruokailemassa, se kun ei osaa lintulaudalta syödä, vaan mieluimmin nokkii ruokansa maasta. Siksi se on heitellyt siemenetkin alas hangelle. Pappa rakenteli tänään havumajan ohjeiden mukaan. Toivotaan, että se ratkaisee mustarastaan syömisongelman tai ainakin helpottaa talvesta selviytymistä.
Pappa asui pienenä poikana isässä ja äitinsä kanssa pienessä punaisessa mökissä tässä lähellä Kettukiveä. Mökin ikkunan alla oli lintulauta, ja pakkasella laudalla vieraili paljon pikkulintuja. Pappa seuraili lintujen touhuja ja arveli, että kyllä niitä varmasti paleltaa, kun ei niillä ole kenkiäkään. Niinpä pappa lämmitti leivinuunissa tiiliskiven ja vei lämpimän tiilen lintulaudalle tinttien talvipäivien iloksi. Oli se niin hellämielinen tuo pappa jo silloin:) Minun ensimmäiset lintumuistot liittyvät ihan toisenlaisiin tapahtumiin. Seurasin nääs, kun naapurin Pekka pyydysti lintulaudan pikkulintuja hiirennakilla. Hyi, hyi sinua Pekka:( Onneksi Pekan Oiva-isä teki nopeasti lopun tästä "lystistä".
Olen tässä kirjoittaessa seurannut mustarastaan havumajaa ja lintulautaa. Eipä ole vielä näkynyt mustaa lintua, tinttejä ja punatulkkuja kylläkin. Lenkillä käydessä huomattiin, että toissapäivänä oli kolme hirveä ylittänyt pihatien. Olivat liikkuneet tosi lähellä, vain parikymmentä metriä mökin nurkasta. Sopiihan täällä käyskennellä, eivät ole kenellekään häiriöksi, eivät meille ainakaan.
Neiti Mustarastas
Vanha pihapiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti