Just kun olin laittanut edellisen blogitekstin humputtelemaan pitkin mualimata, niin hirrenraosta vilahti JOTAIN hipaisten hiuksiani. Eihän hiiret lennä, eihän? KILJAHDIN ja pappa siihen heti (ärähti), että mittee se mummo siellä, jokohan tuasiisa näk muka HIIREN.
Lepakoksi sitä ajattelin ja mielessä jo kertasin mihin hirveisiin sairauksiin voi sairastua LEPAKONPUREMASTA, vesikauhuun nyt ainakin. Kauhuissani olin hetkisen, kunnes totesin, että TALITIAINEN se vain oli. Oli ollut taas villoihin kaivautuneena yöpuulle asettautumassa, kun kaivautui liian syvälle ja pölähti mökin puolelle. Työtä tehtiin, että saatiin tintti kiinni. Onnistuttiin lopulta ja villatakin sisällä vietiin takaisin ulkoilmaan ja vapauteen. Heti pyrähti kuitenkin ikkunaan ja kaihoisasti katseli vielä ikkunan takana:) Ja vieläkin kurkistelee. Ei raukka osaa pimeässä mennä yöpuulle:)
Ei ihan huojuva lato, mutta hatara mökki, en paremmin sano, on tämä Kettukivi. Arveluttaa rakennusmestarin ammattitaito. Tosin tintit ovat jo vuosia pöyhineet villoja niin, että keväisin mökin seinien vieruksilla on runsaasti villatuppoja. Niin varmaan ensi keväänäkin. Taidetaan ensi kesänä rakentaa tinteille talviasuntoja, karhuvilloilla vuorattuja pieniä yksiöitä.
Talitiainen vierailulla
ja takaisin sisälle pyrkimässä:)
Tintin ilme " pliis - päästäkää "
VastaaPoista