Nyt on kaunista ja . . . kylmää. En ole nokkaani ulos laittanut. Tuvan lämmössä on hyvä olla. Pappa kyllä huolehtii, ettei vilu pääse yllättämään. Eilen kauppareissulla käväistiin lapsuuden maisemissa. Lumi oli taiteillut ja taitellut, ensin talvisia maisemia ja sitten puita kauniiksi kaariksi. Eihän tämä kauneus tietenkään ole pelkästään hyvä asia. Puita oli katkeillut ja monissa paikoissa raskaat lumiset puut kaartuivat uhkaavasti linjojen päälle. Meillä sähköt ovat olleet poikki vain muutamia minuutteja kerrallaan.
Tuttuja pitkiä suoria
Ajeltiin siis vanhoja tuttuja teitä. Kovin ovat maisemat muuttuneet. Metsiä on kadonnut, ja monen talon pihatie näytti olevan ummessa. Maantiekin tuntui jotenkin kapeammalta, mutta pitkät suorat olivat kylläkin yhtä pitkiä kuin vuosia sitten.
Kaipasin teiden varsilta vanhoja pisteaitoja ja kohti taivasta nousevia savuja talojen piipuista. Kuin myös ihmisiä syrjäkylän raitilla potkureineen tai huopatossuineen kiiruhtamassa kauppa-asioille hakemaan niitä vain aivan välttämättömiä ostoksia ja ehkä tikkukaramelliä kotona odottavalle pienimmäiselle. Ei näkynyt hevosrekiä, ei koulukkaita, ei ohi huristavaa maitoautoa eikä Savon myymäläautoa. Niin on hiljentynyt syrjäkylän elämä.
Kaipasin teiden varsilta vanhoja pisteaitoja ja kohti taivasta nousevia savuja talojen piipuista. Kuin myös ihmisiä syrjäkylän raitilla potkureineen tai huopatossuineen kiiruhtamassa kauppa-asioille hakemaan niitä vain aivan välttämättömiä ostoksia ja ehkä tikkukaramelliä kotona odottavalle pienimmäiselle. Ei näkynyt hevosrekiä, ei koulukkaita, ei ohi huristavaa maitoautoa eikä Savon myymäläautoa. Niin on hiljentynyt syrjäkylän elämä.
Nykyajan pisteaitaa
Isäni osasi tehdä oikeita pisteaitoja, kauniita portteja ja veräjiä. Ja äiti teki kaikkea mitä vain käsillä sai aikaiseksi. Piti kodin siistinä ja kauniina, teki hyvää ruokaa vähistä aineksista, paiskoi töitä kuin mies ja piti jöötä ja järjestystä:) Entisajan ihmiset olivat tekijöitä ja käsistään taitavia. Jos oli peukalo keskellä kämmentä, niin oli talon pitokin vähän niin ja näin.
Näinhän se on nykyäänkin. On osattava olla monitaitoinen ja on osattava olla sosiaalinen, vaikka olisi vasta sukupolvi sitten tullut pitkän suoran varrelta ihmisten ilmoille kaupunkiin, jossa entisestä muistutti vain ne pitkät ja suorat kadut. Ei ole ihme, jos joku välillä putoaa kelkasta. Enkä tarkoita tällä sitä kertaa, kun pappa putosi kelkasta, maalarin sellaisesta. Se on juttu erikseen:)
Ei ihme, jos ei savuja nouse, kun ovetkin seisovat pelloilla:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti