Pari tuntia sitten kotiuduttiin kaupunkireissulta. Oli taas asioita kertynyt. Käväistiin verotoimistossa (turha reissu), kirpparilla, kaupoissa ja tietenkin kauppahallissa. Siellä Burtsowilla kahvia hörppiessä seurasin paria pientä mummelia. Istuivat siinä hallin harmaalla penkillä. Oli ne vanhempia kuin minä, sellaisia varsinaisia mummojen mummoja. Pieniä olivat, ehkä metri ja neljäviis. Toisella oli kävelysauvat, toisella liukuesteet kengissä. Kovasti selittivät toisilleen asioita ja oikein juurta jaksain. Toinen vielä painotti sanomaansa lyömällä toisen kämmenen syrjällä toiseen kämmeneensä. Niin taisi minun äitikin tehdä, kun oikein halusi saada asiansa vakuutetuksi. Ja olihan äidillä asiaa, usein olikin ja ilmaisutapa oli hyvin napakka ja tarkka. Oli oikeaa johtaja-ainesta. Voi äiti kulta, kun kuulisit miten sinua kehutaan:) Eläköön kaikki äidit ja mummot ja mummojen mummot:) ja terveiset myös sinne yläkertaan!
Illan olin sitten taas opistolla levittelemässä värejä lumppupaperille. Asetelmaa tutkittiin kylmillä/lämpimillä väreillä. En viitsi nyt laittaa illan tuotoksesta kuvaa. Tarkoittaa siis sitä, että en ollut lopputulokseen tyytyväinen. Ensi kerralla on aiheena talvi, kuinkas muutenkaan. Onhan nyt ympärillä satumaisen kauniita, suorastaan henkeäsalpaavia talvimaisemia.
Tässä on kotimatkalla kännykällä napattu kuva. Tämmöisiä lumitaakan alla nöyrästi kumartavia puita on etenkin meidän pienen kylätien varrella. Itse kumarran myös nöyrimmästi ja poistun nettimaailman ihmeellisiltä aalloilta toivottaen kaikille hyvää yötä ja kauniita unia. Kirjoitellaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti