Sähköt pätkii edelleen, mutta me pärjätään. Toisella puolella pitäjää kuuluu olevan jo kolme vuorokautta sähkötöntä elämää. Meillä on siis tosi hyvä tilanne, kun katkokset ovat olleet pisimmilläänkin vain tunteja.
Pakkanen paukutteli viime yönä. Ensin luulin, että se on pappa :), mutta sittenhän mä hokasin, että pakkasherrahan siellä nurkissa koluaa.
Jäällä oli kuitenkin vettä, vaikka pakkasta melkein 20 astetta. Pappa kävi kaverinsa ja setä-miehen kanssa kokemassa verkkoja. Ei tullut kalaa tällä kertaa. Minä jäin tupatöihin naispuolisen vieraan kanssa laittamaan kahvia ja suolaista purtavaa.
Tarkoituksena oli leipoa tattipiirakka, mutta leipominen jäi kuitenkin puolitiehen, kun sähköt taas katosivat. Sitten vaan seurusteltiin. Minä osaan vain muutaman sanan naapurimaan kieltä, mutta vieras sentään auttavasti suomea. Hyvin tultiin juttuun. Kiperän paikan tullen apu löytyi tabletilta. Esimerkiksi silloin, kun puhuttiin nypläyksestä ja nypylöistä. Tiedättehän varmaan mistä oli kysymys? Miettikäähän nyt tovi . . . no, pitsiähän siinä ollaan tekemässä.
Kumma nimitys tuo tabletti. Just kun ollaan opittu, että lääkkeet ovat useimmiten nykyään tabletteja eikä pillereitä eli pieniä pallomaisia lääkeannoksia tai pöydän kattamiseen tarvitaan tabletteja eli pikkuliinoja, niin eikös ihminen kaikessa viisaudessaan keksi nimittää näitä nykyajan tietohärveleitä tableteiksi. Olishan se voitu ristiä vaikka hiplauskoneeksi tai lääpiskäksi tai sormitteluksi tai huispulaksi. Olivat kysyneet minulta, olisin antanut minuutissa kymmenen erilaista vaihtoehtoa 
Kun ei tattipiirakan teko onnistunut, niin laitoin pöytään karjalanpiirakoita ja paria sorttia pikkuleipiä. Kahvia ja tsajua, tšaj, keitettiin primuskeittimellä. Tuvan hämärässä ja kynttilänvalossa juttu luisti. Puhuttiin todella ikivanhoista asioista, melkein ajalta "miekka ja kilpi", niin kuin kansanuskomuksista, parantavista yrteistä, pettuleivästä ja verenseisautus-sanoista. Niitä meistä kukaan ei osannut, vaikka tarvetta olisi juuri tänään ollut, koskapa vieraan sormi jäi auton oven väliin ja tihkutteli verta sidoksen läpi. 
Tulihan ne sähköt viimein ja eikun vauhdilla uuni lämpiämään ja piirakka paistumaan. Syötiin se sitten ikään kuin jälkiruuaksi. Hyvää oli kuulemma. Minä nautin jälleen vain tuoksuttelemalla.
Piirakan pohjana oli valmis ruiskaurataikina. Täytteeksi paistoin pari rasiallista tattikuutioita, pienen porkkanan, puolikkaan punaisen paprikan, kaksi keskikokoista sipulia ja kaksi valkosipulinkynttä. Mausteeksi tuli tietenkin sopivasti suolaa, mustapippuria, rakuunaa ja provencen mausteseosta. Vielä päälle munamaito kahdesta munasta ja parista desistä maitoa ja vielä kourallinen juustoraastetta. Ensin siis paistoin pohjaa kymmenisen minuuttia ja sitten vasta täyte + munamaito ja juustoraaste päällimmäiseksi ja takaisin uuniin noin puoleksi tunniksi. Piirakkapakkauksesta löytyy hyvä ohje. Täytteenhän voi itse kukin säveltää oman maun mukaiseksi. Ja eikun leipomaan, suosittelen:)
Kettukiven tattipiirakka
PS. Olisi muuten kiva kuulla teistä lukijoista, jotka luette näitä mummon höpinöitä siellä kaukana valtameren takana. Antakaahan kuulua itsestänne:) Kommentoida voi anonyymistikin:) Jään odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti