Eilen oikein hullaannuttiin ja lähdettiin porukalla kirkonkylään, pappa, minä ja nuorimmainen. Tarkoituksena oli seurata ilotulitusta. Ajateltiin, että kylillä ne immeiset räeskii eurojaan taevaan tuuliin ja näin päästään ikään kuin ilmaiseksi osingoille.
Mentiin ensin kyläilemään Kirvan ja Juupetterin luo. (nimet on muutettu, arvasit varmaan) Kirva nimi jäi mieleeni siitä, kun kuulin aviomiehen vaimoaan sillä nimellä kutsuneen. Oli ollut kuulemma hattu päässä ihan kirvan näköinen:) Juupetteri taas tulee aviomiehen nimistä. No, joka tapauksessa, heillä siis syötiin tosi herkullisia vohveleita, otettiin ensin totta kai napanterit. Juoma haisi . . . anteeksi, siis tuoksui, tervalta ja savulta. Hörpättyäni rohkeasti suullisen, tuli tunne, kuin olisin haukannut palan Suutarilan vanhan savusaunan seinää. Suussa maistui alkusuomalaisen puhdistautumispaikan löyly ja katku. Ilmeeni oli kuulemani mukaan jotensakin . . . kärsivä. Kuoharilasitkin vielä kohotettiin uuden vuoden kunniaksi. Samalla siinä suu huuhtiutui ja makuaisti palaili. Oli tosi mukava olla heillä vieraana. Kiitokset siis "Kirvalle ja Juupetterille".
Siitä sitten lähdettiin koko porukka suurin toivein ajamaan kohti paikallista kalastusparatiisia. Tässä vaiheessa on pakko täsmentää, että kuskina ollut nuorimmainen oli aivan vesiselvä, tottakai! Parkkipaikalla kuultiin pamahduksia talojen takaa, mutta yhtään rakettia ei nähty taivaalla. Kalaparatiisi todettiin melkein autioksi, vaikka meillä oli käsitys, että siellä sitä on varmaan ainakin puolet lähikuntien asukkaista uutta vuotta vastaanottamassa. Mistä lie meille lahopäille sellainen ajatus tullut mieleen? Kovin näytti autiotuvalta, suurenpuoleiselta sellaiselta.
Ei kun Olga (meidän auton etunimi) käyntiin ja takaisin kirkonkylään. Pari yksinäistä raketinväläystä nähtiin ja jälleen parkkipaikalla kuului paukutteluja. Käryäkin oli suuria määriä ja siihen pappa tuumasi, että nyt on joltain mummolta palanut alushame:) Heh hee. Ei minulta ainakaan.
Ajeltiin sitten takaisin syrjäkylälle. Ja arvatkaapas mitä nähtiin? No, tietenkin aikalailla laatuisa ilotulitus melkeinpä kotinurkilla, siinä Korhos Onnin kohdalla. Turha siis lähteä merta etemmäs kalaan! Jos ymmärrät mitä tarkoitan:)
Olen teille maininnut usein siitä päänlahotustaudista. Kaivelin arkistoja ja sieltä löytyi tämä Kari Suomalaisen piirros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti