torstai 22. tammikuuta 2015

Pitkien varjojen päivä

Talvi, pakkanen ja aurinko, hienoista hienoin yhdistelmä. Paljaiden lehtipuiden oksat, kuusien ja mäntyjen neulaset, kaikki niin kauniissa huurteessa ja auringon valo puiden oksilla kuin kristallien välkettä. Satumaisen kaunista, suorastaan mykistävää. Valo säihkyy puiden lomasta värjäten luonnon violetiksi, vaalean punaiseksi, keltaiseksi ja jopa kullan hohteiseksi. Varjot venyvät ja  yhä vain venyvät uskomattoman pitkiksi ja raidoittavat puhtaan hangen pakkasen omaksi kudonnaiseksi. Tämän kaiken väreineen ja tunnelmineen haluaisin joskus saada vangituksi paperille ja tauluksi. Siinä on minulle loppuelämän haastetta ja haavetta. 

Pirteä päivä siis. Pakkanen nipisteli poskia ja sormenpäitä. Vain piipahdus tammimarkkinoilla riitti meille, lämmin makkara perinteisesti ja pienet ostokset torilla ja kauppahallissa. Mukava juttutuokio hallin käytävällä dallaskyläläisten tuttujen kanssa ja matka jatkui kohti Leppävirtaa. Pappa muuten justiinsa huuteli, että mittari näyttää nyt miinus 27 astetta. Kylymä! 

Leppävirralla piipahdettiin Sisustus Kirpparilla. Tosi kiva paikka, suosittelen lämpimästi. Sieltä löytyy monenlaisia kauniisti ja mielikuvituksellisesti tuunattuja sisustusjuttuja. Huonekaluja, peilejä, koreja, astioita, kukkaruukkuja, rasioita, tekstiilejä ja vielä paljon muuta. Kirppis on auki ti, ke ja to klo 10-18. Kannattaa poiketa. 

Niinhän siinä kävi, että auton peräkontissa matkasi kohti Kettukiveä kauniisti tuunattu kaappi. Sille oli varattu juuri sopiva paikka täältä parvelta. Hyvin se heti kotiutui, ahmi sisälleen valokuva-albumeja ja vanhoja äänilevyjä. Kaapin päälle asettui kuin luonnostaan kuivatut syyshortensian kukinnot ja kirja-aarteista vanhimmat Puutarhakirja vuodelta 1947 ja Lukemisto Uudempaa suomalaista kirjallisuutta vuodelta 1946. Kaapin ovissa lukee että Paris. Niinpä . . . kaappi on täynnä muistoja ja muistojen parissa voi viettää seuraavia pakkaspäiviä. 


1 kommentti: